lauantai 22. heinäkuuta 2017

Makuuhuone ja muuta mukavaa



Miksikäs ei, kun aikaa kerrankin on siis blogin päivittämiseen kahtena peräkkäisenä iltana. Nukutettavia on vain yksi ja miehenikin jo kuorsailee hyvin sikeästi tuossa sohvalla. Huomenna on taas täysi härdelli päällä, kun kolme vanhinta neitokaista palaa vihdoinkin takaisin Lapin maisemista kotia ja oma aikani pienenee näin kolminkertaisesti. Onhan se niin, että jokainen lapsi vaatii sen oman huomionsa äidiltä päivittäin ja näin vuorokauteen jää hyvin pieni rako keskittyä tekemään jotain ihan vain itsekseen, kuten esimerkiksi kirjoittamiseen sekä valokuvien selailuun.

Tänä iltana isoimman ja pienimmän kaverini mentyä nukkumaan, olen ikävissäni katsellun kuvia mökiltämme. Ensi viikolla toivon todellakin voivani käpertyä helteisen päivän jälkeen nukkumaan näihin kuvissa näkyviin maisemiin viikon jokaisena iltana. Oltaishan me tietysti tälläkin viikolla voitu näin tehdä, mutta kolean sään ja täällä kaupungissa meneillään olevan, viikon mittaisen, kaupunkitapahtuman vuoksi päätimme kuluttaa mieheni ensimmäisen kesälomaviikon mielummin täällä kotona kuin saaressa. Tänäänkin ollaan vietetty kaupungilla aikaa tuntikausia pyöräillen ja kävellen, kun aurinkokin jaksoi pitkän pitkästä aikaa kurkkia pilviverhon takaa. Kerrankin tämä pikkukaupunki herää kunnolla eloon, joten pitäähän se päästä omin silmin näkemään sekä kokemaan. Tällainen ihana kesäpäivä, mitä tämä päivä on ollut, pitää tallentaa tiukasti omaan muistilokeroon. Jaksaa sitten paremmin talsia läpi niitä vastaan tulevia vähemmän kivojakin päiviä.




Näiden kuvien kautta näette hieman meidän mökkimme makuhuonetta, joka kylläkin on yhä keskeneräinen. Seinä- sekä kattopaneelit on vielä maalaamatta ja ikkunat listoittamatta, väliseinästä puhumattakaan. Vielä makuhuone osio on yhtä ja samaa huonetta, mutta sitten joskus ajan sekä taloudellisen tilan annettua myöten rakennamme sen väliseinänkin. Näin tytöt pääsevät omaan rauhaan nukkumaan ja me myös. Nämä kuvat on tietysti siis minun ja mieheni makuhuoneen puolelta otettuja. Tyttöjen tuleva puoli on vain täynnä ilmapatjaa ja muuta rompetta eli ei niin valokuvauksellisessa tilassa vielä 🙈

Vihreäksi maalatut yöpöydät olen alkukesästä tuunannut ja niistä voisin tehdä juttua lisää joskus myöhemmin ajan antaessa myöten. Ne oli alunperin sellaiset 90-luvun tammen väriset lakatut yöpöydät, jotka saivat mielestäni pienellä tuunauksella ihan toisenlaisen ilmeen itselleen. Värin lisäksi myös laatikon vedin lähti vaihtoon ja olen enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen. Eniten tyytyväisin makuhuoneessamme olen kuitenkin tuohon sängyn vieressä komeilevaan "tauluun", joka muuttaa itse itselleen uuden ilmeen vuodenaikojen mukaan ja on nyt tietysti erityisen kaunis. Ikkunataulusta näemme auringon nousun, kauniita koivuja lehtineen, pikku lammen ja paljon paljon muuta ihanaa.


Kauniita unia kaikille ja toivotaan oikein sydämen pohjasta kaikki, että ensi viikko olisi koko kesän kuumin ja saisi jatkumoa ainakin läpi tämän koko koululaisten loppu kesäloman 💛

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Lokakuinen heinäkuu



Se että heinäkuussa on lokakuun tuntua, on harmittava tosiasia. Jos silmät kiinni olisin esimerkiksi eilen joutunut ulkona arvaileen vuodenaikaa, niin arvaukseni olisi mitä todennäköisemmin osunut lokakuulle. Mieltäisin varsinkin tämän alkuviikon säät hyvin syyslomamaisiksi mielummin kuin kesälomamaisiksi ja samaa syysloman tuntua saa kastellessa nuorimmaiseni vaatetusta vaunun sadesuojineen. Siis en varmaan milloinkaan aikaisemmin ole äitiyteni uralla joutunut pukemaan lapselleni heinäkuussa kuoritakkia, kunnon lakkia sekä hanskoja. Nyt olen sitäkin kokemusta rikkaampi 😅
Pienokaisemme veteli sikeitä tänään tai oikeastaan paremminkin sanottuna on koko tämän viikon ajan vedellyt sikeitä sadesuojalla vuoratussa vaunussa. Tänään pieni nukkumatti sai vaunuihin seurakseen lampaantaljankin sekä hanskat käsiin ja ei ollut yhtään hikinen herätessään kolmen tunnin unilta, päinvastoin. Sormet ja varpaat olivat jopa vähän vilpoiset. Mega vaunuvarustus heinäkuussa ja silti kädet vilpoisena 😳 Eihän tässä pian tiedä, että itkeä vai nauraako tälle Suomen kesälle pitäisi.



Mökin valmistuttua vihdoin nukuttavaan kuntoon viime vuoden alkusyksystä tai loppu kesästä, miten elokuun lopun nyt sitten kukainenkin haluaa nimetä, aloin jo haaveilla tulevasta kesästä siis juurikin tästä meneillään olevasta hetkestä. Tällaisesta lokakuisesta kesästä en kyllä silloin haaveillut ja en olisi ikinä uskonut, että tämäkin kesä menee enimmäkseen oman kodin nurkissa pyörimiseen ja pihan puunaamiseen. Mökillä ollaan vietetty ihan liian vähän aikaa, mutta ilman ollessa syksyisen viileä olen ollut lasteni kanssa mielummin täällä kotona. Täällä olen päässyt sekä vaunu, että pyörälenkkeileen ja muutenkin on minunlaista tekemistä esimerkiksi puutarhassa ollut enemmän. Mökillä kaikki pihatyöt saunanrakentamisineen on vielä sellaisessa vaiheessa, että niihin en voi nokkaani pistää ennen kuin mieheni on ensin tehnyt ne raskaimmat osuudet valmiiksi. Mökin saunan viimeistely vaiheessa hommat siirtyvät minulle ja sama koskee pihamaatakin. Sitten viihdyn siellä paremmin, vaikka sää ei helteinen olisikaan.

Mieheni tosiaan on nyt ollut tämän viikon lomalla ja mökillä ollaan käyty vain yhtenä päivänä touhuamassa, vaikka suunnitelmissa oli viihtyä siellä koko loman ajan eli kaksi viikkoa. Ollaan pidetty sadepäiviä mielummin täällä kotinurkissa kaupungilla lorvailun ja pihatöiden merkeissä. Syksylle suunnitellut pihatyöprojektit pistettiinkin alulle jo nyt. Mieheni on viettänyt lomaansa kaivinkoneen puikoissa ja kaivanut mulle niittykukkapellon pohjaa kallion kupeeseen. Olen jo pidemmän aikaa haaveillut kunnon niittykukkapellosta ja ajattelin sellaisen ainakin yrittää ensi kesäksi toteuttaa. Nyt alkaa olla paikka myllerrettynä valmiiksi ja loppusyksystä viljelen siihen ison läjän niittykukansiemeniä. Villivadelmapensaat yritin suojata innostuneen kaivurimieheni kynsistä, onnistuen siinä liian heikosti. Suurin osa vadelma pensaista marjanalkuineen kiskoutui kaivurin hampaisiin, mutta ehkä ne jäljelle jääneet raukat jaksavat levitä lisää ensi kesäksi ja saisin tämän kesän sijasta ensi kesänä paremman vadelmasadon. Runsaasti villivadelmia ja häikäisevän kaunis niittykukkapelto ensi kesäksi siis  tilaukseen 😁



Tämä meidän pikkutyönjohtaja on ollut koko viikon ihan ihmeissään, kun isosiskot ovat kadonneet jäljettömiin. Päivittäin hän on huhuillut heidän peräänsä tuloksetta ja sen seurauksena tietysti roikkunut minun tai mieheni lahkeissa kuin takiainen. Ilme on varmaan näkemisen arvoinen lauantaina hänen nähdessään Lapin reissaajat monen päivän tauon jälkeen. Näillä reissaajilla ei kylläkään tunnu olevan mitään hätää siellä mummon ja vaarin hellässä huomassa, mutta tämän pikkutyönjohtajan lisäksi myös minulla on ihan uskomattoman kova ikävä kolmea vanhinta prinsessaani. Varsinkin alkuviikosta tuntui, että sydän ihan halkeaa ikävästä. Olen kuitenkin yrittänyt lohduttaa itseäni ajattelemalla, että reissaajat nauttivat nyt täysin siemauksin ja sehän on se kaikkein tärkein. Olenhan itsekin tietysti päässyt tällä viikolla vähemmällä ruuanlaitolla ja pyykkäämisellä. Itseasiassa pyykkikori ei ole tämän viikon aikana täyttynyt juuri ollenkaan, eikä myöskään tiskikone eli parasta ajatella näitä positiivisia puolia ikävän yrittäessä ottaa yliotetta. Onhan se luonnollista, että tällaisella kanaemolla meinaa sydän pakahtua lasten ollessa ekaa kertaa viikon mittaisella lomalla. Koko äitiyteni aikana en ole ollut näin kauaa erossa vanhimmista tyttäristäni, joten ehkä nyt oli jo aikakin ja varsinkin esikoiselleni tämä on erityisen hyvää harjoittelua ennen syksyllä tulevaa viiden päivän leirikoulua.




Nyt on parempi minunkin lopettaa tämä runoilu ja käpertyä nuorimmaiseni viereen nukkumaan. Me ollaankin vietetty tämä ilta ihan kaksistaan, kun mieheni on ollut saunaillassa ja kotiutuu vasta joskus yömyöhään kotia. Ensin katosi isosisot ja sitten vielä pappakin, voi meidän pikkuista raukkaa 😉
Huomenna toivon mukaan sää on sellainen, että mökille meno nappaa ja päästäisiin siellä kunnon saunanrakennus vauhtiin.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Puoliväli



Pikainen perjantain aamukatsaus tänne blogin puolelle, kun lähes jo heinäkuun puoliväliä elellään. Sää on edelleenkin kaikkea muuta kuin heinäkuinen, niin mikäs tässä on kirjotellessa. Tämän(kin) päivän sadesää on otollinen myös siivoukselle, joten sitäkin pitää tänään täällä kotipuolessa harjoittaa. Jos jotain positiivista näistä sadekeleistä on revittävä, niin ainakin kaikki viime ja toissa viikolla istuttamani uudet perennat sekä pensas saavat nyt kunnolla ilmaista kastelua. Pääsevät näin ainakin kunnolla juurtumaan, eikä minun tarvitse stressata kastelun muistamisella tai paremminkin muistamattomuudella. 

Tämä viikko ollaan tosiaan oltu koko viikko täällä kotipuolessa, sillä lähes koko viikko on mennyt tyttöjen leirikuskauksien merkeissä ja eihän tämä ilmakaan ole ollut mikään unelma mökkeilylle. Tämä kuvissa esiintyvä pieni kippuravarvas kiipeiliä onkin saanut osallistua isosiskojen leirikuskauksiin ja kärsinyt siten enemmän ja vähemmän isosiskovajeesta. Aina on ollut joku heistä hukassa. Jos ei leirillä, niin naapurustossa kavereiden kanssa pyörimässä ja eivät ole tulleet maisemiin, vaikka kuinka hän on heitä hellyyttävästi huhuillut. Alku kesä meni ihmetellessä, että miten ihmeessä isosiskot ovat aamusta iltaan asti maisemissa ja nyt taas kaivataan heitä, jos he ovat pienenkin hetken pois näkökentästä. Niin äkkiä sitä pieninkin porukasta tottuu siihen, että pappaa lukuunottamatta kaikki ovat lähes aina tässä ihan lähettyvillä. Pian on myös meidän perheen työmyyrä parin viikon ajan aamusta lähtien näkökentässä, kun hän nauttii ansaittua kesälomaansa kanssamme. Siitä mahtaa pieninkin olla enemmän kuin ihmeessään, mutta nauttii kyllä taatusti joka hetkestä. Hän on nimittäin ollut ihan syntymästä lähtien niin pappan tyttö kuin vain olla ja voi. Joka aamu pitää herätessään päästä pappan kainaloon edes pieneksi hetkeksi ennen pappan töihin kiiruhtamistaan ja voi sitä ilmettä, kun hän siihen uniseen syleilyyn hetkeksi pääsee ❤
Ensi viikolla hän saakin pappan huomion täysin itselleen ja äidin myös, sillä isosiskot lähtevät mummon ja vaarin luokse pohjoiseen kesälomaileen. Se onkin ensimmäinen kerta, kun pikkuneiti jää meidän kanssa yksikseen kokonaiseksi viikoksi. Saapa nähdä mikä siitä viikosta tulee leikkikavereiden ollessa tiellä tietymättömillä, kun jo tämän viikon leireilykin on aiheuttanut ihmetystä 😅



Samalla, kun tässä tästä meidän intohimoisesta kiipeiliästä ja kenkäfanaatikosta kirjoittelen, niin voisin myös mainita hänen kävelytaidoistaan. Tuleepahan sekin sitten samalla tänne dokumentoitua, niin voi vaikka vuoden päästä muistin virkistämiseksi täältä tarkistaa milloin hän oikein oppikaan kävelemään. Vielä hän kyllä pääsääntöisesti konttaa siinä puoli-istuvassa asennossaan, mutta on alkanut myös kävelemään sisällä pieniä matkojakin. Nousee itse seisomaan vähän väliä ja siitä sitten kävelee tuetta johonkin mielenkiintoiseen kohteeseen, kuten keittiökaappien luokse 😉
Hän on kiipelyn, kenkien, pullojen availun ja johdoilla leikkimisen lisäksi erityisen intoutunut kaappien tyhjentämisessä. Pahimmassa tapauksessa täällä on yhtä aikaisesti sekarto lähes jokaisessa yläkerran huoneessa eli hän, jos joku pitää minut kiireisenä 😍



Nähtäväksi jää saanko tätäkään postausta julkaistua ajallaan nettiyhteyden tökkiessä edelleen. Pian me ollaan kyllä saamassa tänne valokuituliittymä ja se tuo toivottavasti ratkaisun moneen päänvaivaan. Jotain hyötyä siis tässä, meidän nurkilla, kohta kolme kuukautta kestäneessä tietyössäkin.


keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Reilu 100-vuotias





Nuorimmaisella vissiin taas hampaita puhkeamassa, kun ollaan jälleen herätty meille enemmän totuttuun tapaan eli kukonlaulunaikaan. Ehdittiinhän me jo tovi nauttia pitkään nukutuista ja venyneistä aamuista.
Nyt ollaan siis back in business ja jo ennen kuin kello ehti näyttää 9:00, kerettiin puuhailla yhtä sun toista. Mulle oikeastaan se ja sama, vaikka silmät ristissä kuusi-nolla-nolla joudunkin nousta ylös pehmoisen lämpimän sängyn uumenista. Nuita kesälomalaisia sen sijaan käykin kyllä kieltämättä sääliksi. He tietysti heräävät myös ennen aikojaan meidän kahden kalkatukseen, vaikka saisivat lomalaisina vedellä sikeitä vielä tunteja pidempään. Sellaista sekasoppaa se arki voi kesälomasta huolimatta olla, kun talossa on sekä jo aamusta touhukas 1-vuotias, että näitä vähemmän touhukkaita kouluikäisiä. Toisaalta lomalaiset ehtivät näiden aikaisin herättyjen aamujen ansiosta loikoilla meidän parisängyssä telkkarista lastenohjelmia katsellen ennätys pitkään ja sitäkin he tietysti arvostavat. Itse ehdin puolestaan jopa koneen äärellä sillä aikaa piipahtaa, joten aikaisissa aamuissakin on puolensa.

Nyt olen tyypillisesti lörpötellyt ihan muuta kuin mitä otsikko ja kuvat antavat ymmärtää. Tarkoitus oli, kuvia tänne ladatessani, kirjoitella viime viikonlopun mökki askareista ja etenkin tästä kuvassa komeilevasta reilu 100-vuotiaasta aarteesta. Arvokas tietokoneaikani alkaa kyllä olla jo loppuun kulutettu ja muut velvollisuudet kutsuvat. Pari ajatusta voisin tästä kuitenkin pikaisesti laittaa ja muuten saavat sitten vain kuvat puhua puolestaan.



Eli jo viime syksynä aloittelin tätä oviprojektia tai itseasiassa työstin silloin toista lähes identtistä ovea ja nyt on sitten tämän terassipöydäksi tulevan oven vuoro. Se syksyllä aloitettu oviprojektikin on kyllä kesken, mutta tällä terassipöydäksi tulevalla ovella on nyt hitusen enemmän kiirus ja siitä syystä hyökkäsin toiseksi nuorimmaisen prinsessani kanssa sen kimppuun. Tarkoituksena olisi kevyesti ravata vain hilseilevä maali pois ja vetää sitten uusi kestävämpi maali pintaan. On vielä täysin avoimena, että mitä maalia tähän kehittelisin, sävystä puhumattakaan. Maalin tulisi luonnollisestikin olla kestävä kuin mikä ettei tämä minulle kallisarvoinen ovi menisi pilalle eli joku näiltä suomen sääilmiöiltä suojeleva maali olisi nyt hakusessa 😀 Sävyksi itse kaavailin joko vihreää, vaalean harmaata tai ihan vain valkoista, mutta kaikenlaisia ehdotuksia sekä maali laadusta, että sävystä otetaan kiitollisena vastaan ja tietysti kaikenlaisia muitakin tähään restaurointiin liittyviä vinkkejä saa antaa ❤



Nyt on tietokone aika loppu ja tämä äippä siirtyy puutarha hommiin. Nekään työt eivät maistu enään yhtä ruusuisilta kuin viime viikolla maistui mittarin näyttäessä nyt aamulla vain kurjat 10+ astetta. Toista oli viikonloppuna tätäkin ovea työstäessä, silloin puuhasteltiin kevyesti shortsit sekä biknit päällä ja nyt joudun vetämään vähintäänkin tuulitakin niskaan tuonne tuuleen ja tuiverrukseen. Sellainen se tämä Suomen kesä taitaa nykyään olla, muutama päivä lämpöä ja loput tällaisia kalsarikelejä.

EDIT: Joo..Aikomusena oli julkaista tämä postaus heti aamulla sen valmistuttua, mutta aikomukseksi vain jäi. Tällä kertaa esteenä ei ollut kiireinen arki vaan internet-yhteys tai paremminkin sen puuttuminen. Kuvat ja tekstin sain ladattua, mutta julkaisu ei sitten enää toiminutkaan vaikka kuinka yritin. Ei auttanut muuta kuin kiltisti odotella miestä töistä kotiin ja hänen puhelimensa internet jakoa 😏
Niin tyypillistä tämä yhteyden tökkiminen juuri silloin, kun mulla olis ollu kunnon flow päällä. Tämän hässäkän takia en kuitenkaan jaksa aamuista tekstiä uusiksi vääntää, joten saatte tyytyä nyt vähän hullunkuriseen aikamuotoon. Julkaisu ongelmasta huolimatta, kiiruhdin suoraa puutarha hommiin lepuuttamaan juurikin näitä koneen kanssa palaneita päreitäni ja siellä olenkin puuhastellut tänään pitkin päivää. Ilma on tuntunut heinäkuun helteiden sijaan kolealta syys -tai lokakuulta, mutta vuorelliset puutarhahanskat ja huppu päässä TARKENEE 🙉