maanantai 20. marraskuuta 2017

1,5 vuotias pähkinänkuoressa


Jaa-a! Mistäköhän tässä oikein alottaisi..
Kun edellisestä postauksesta on reilu kaksi kuukautta aikaa, niin nyt sellaisen väsääminen tuntuukin yhtäkkiä ihan ylitsepääsemättömän vaikealta. Lataan kuvia, poistan niitä, kirjoitan tekstiä, deletoin sitä ja sitä rataa. Kuitenkin tuntuu siltä, että haluan muutaman rivin tänne dokumentoida meidän rakkaasta 1,5-vuotiaasta taaperostamme kera hänestä otettujen kuvien. Juuri tänään tulee hänellä mittariin 1,5 vuotta ja sen kunniaksi on minunkin rikottava tämä ennätyspitkä blogitauko pinnistämällä edes muutama rivi muistoja meille myöhemmin luettavaksi.


Kuten arvata saattaa, nämä 1,5 vuotta ovat vierähtäneet ihan liian nopeaa ja tähän kun lisätään vielä toiset 1,5 vuotta lisää, niin neiti on jo 3-vuotias ja mulla kodinhoidontuki loppu. Joo, paras olla kyllä miettimättä tätä asiaa niin pitkälle ja keskittyä mielummin hetkessä elämiseen. "Päivä vain ja hetki kerrallaan", on ollut minun mottoni jo pitkän aikaa ❤

Koko syksyn olen tosiaan ollut kirjoittamatta ja edellisen kerran kun tänne jälkemme jätin, oltiin me Lapin maisemissa. Se oli tosiaan silloin syyskuun alussa ja nyt elellään jo marraskuun loppua. Mitään sen kummempaa syytä tälle blogipaussille en kyllä osaa keksiä. Ollaan saatu olla pieniä flunssia ja muutamaa minun rintatulehdusta lukuunottamatta terveinä koko syksyn ja arki muutenkin rullannut omalla painollaan kivasti eteenpäin. Tietysti pelkästään tämä tavallinen arkikin on lapsiperheessä kiirettä täynnä ja tietokoneen äärellä olemisen sijaan arjen täyttää meilläkin ne tutut jutut eli koulu läksyineen sekä kokeineen, kotityöt täällä kotona, miehen työ työreissuineen, harrastukset lukuisine konsertteineen ja muut pakolliset menot, kuten vaikkapa hammaslääkärit potenssin 6 😅 Ei siis mikään ihme, että tuntuu välillä viikossa olevan seitsemän päivän sijaan vain kaksi päivää, maanantai ja perjantai 😉





Kiireestä ei ollut kyllä aikomus täällä jaaritella, joten nyt siihen varsinaiseen asiaan eli rakkaaseen taaperoomme.
"Tasan puolitoista vuotta sitten olit vielä vatsassani ja synnytystä oltiin käynnistelty jo tovi. Toisaalta tuntuu, että ikuisuushan siitäkin hetkestä jo on, mutta toisaalta kaikki on kyllä vielä niin tuoreessa muistissa ja koko viime syksynkin muistan kuin eilisen. Puolentoista vuoden aikana olet oppinut läjäpäin uusia asioita ja tuntuu siltä, että ainakin nykyään opit uusia juttuja ihan päivittäin. 

Puhetta tulee täysin ymmärrettävässä ja vähemmän ymmärrettävässäkin muodossa eli siis kaikkea suomen, ruotsin ja siansaksan väliltä. Lempisanoja tai sanoja, joita kuulemme lukuisia kertoja päivittäin, ovat mm. pappa, äiti (välillä kyllä vielä äijä), Ava, R(N)iina, pallo, sii kato, täällä, siellä, kukka, kall, hei, moi, kalla kalla (=kengät), nanna, tissi (🙈), Amma (=naapurin tyttö), paa-pa-pa-paa (=muumi), älä, ei, kakka. 
Ja tästä viimeisestä sanasta tulikin mieleen, että olet jo heti kesästä lähtien halunnut tehdä lähes poikkeuksetta suuremmat tarpeesi vaipan sijasta pottaan. Tämä (aikainen) kehitys tuntuu meistä suurenmoiselta, sillä vanhempien neitien kohdalla emme ole näin varhaista, säännöllistä, potalla käyntiä kokeneet. Saamme siis kuljettaa pottaa mukana lähes kaikkialla minne kuljemmekin, jos sen tarve sattuu yhtäkkiä yllättään. 
Puhumisen ja pottailun lisäksi portaissa on opittu kulkemaan itsenäisesti ja se jos jokin, on myös arkea isosti helpottava asia. Portaissa edes takaisin kulkeminen onkin suuri intohimo ja ulkoilun voi myös lisätä tähän samaan listaan. 
Joka aamu viedään isosiskot kouluun pyöräillen säässä kuin säässä ja pyöräilyn lisäksi tutkitaan lähimetsän lukuisia polkuja ristiin rastiin, vesilätäköissä välillä hyppien. Luminen maakin on aina välillä meidät positiivisesti yllättänyt ja tämän valkoisen maan innoittamana olemme hakeneet rattikelkat sekä pulkat esille, voi sitä riemua! Toivottavasti saataisiin nyt pian edes pieni lumikerros tänne pysyvästi aina kevääseen asti, niin ulkoilukin olisi paljon miellyttävämpää ja varsinkin valoisampaa. 
Sisällä viihdyt parhaiten Riinoja (= kaikki pehmolelukoirat) hoitaen, ih-hah-haa ta laulaen sekä keinuhirvellä samalla keinuen, kynä kädessä tihutöitä tehden siis luovuuttasihan tässä vain tuot esille, vessan kaappeja tyhjennellen, ulkokengät jalassa tepastellen, erilaisten laulujen tahdissa tanssien ja laulaen. Tätäkin listaa voisi tietysti jatkaa vaikka koko illan, mutta tässä kai tuli ne tärkeimmät.



Luonteeltasi olet todella temperamenttinen ja hyvin aikaisessa vaiheessa on tullut meille kaikille selväksi, että tiedät tarkkaan, mitä haluat. Yksi niistä on yösyöminen! Äijä (minä siis) jään ihan kakkoseksi, kun yöllä maidonhimo tai sanotaan nyt ihan kiertelemättä, tissinhimo, sulla yllättää. Ei auta hellät silittelyt tai unilelun tarjoaminen vaan rinnallehan sinut on otettava. Yhdessä nukutaan saman peiton alla ❤ Hampaita ilmestyy suuhun kuin sieniä sateella ja tässä kait se syy tähän jatkuvaan imettämiseen. Täysimetystä kesti sen puoli vuotta ja on ollut myös nyt kuluneen vuoden aikana todella isossa roolissa sormiruokailun rinnalla. Pikku hiljaa siitä kait pitäisi meidän kokonaan luopua toistuvien rintatulehduksien sekä rikkonaisten öiden vuoksi, mutta siinä kyllä särkyy jopa äidin sydän 😳

Aikalailla tässä ne meidän tämän hetkiset kuulumiset taitaa olla ja takaisin sorvin ääreen palailen, kun aikaa siihen taas järjestän. Kiva kuitenkin saada taltioitua näitä taaperonkin kehitysvaiheita tänne, niin on jotain, mitä lukea aikojen päästä. Mukavaa marraskuun toiseksi viimeistä viikkoa kaikille ❤


keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Nautitaan







Nautitaan vielä hetkinen näissä rakkaissa maisemissa, ennen kuin on aika suunnata takaisin katseet kohti todellista arkea. Kuten jo kahdessa aikaisemmassa postauksessa olen todennut, olemme saaneet nauttia täällä pääosin vain aurinkoisista ilmoista ja meidän tämän vuotinen, jo perinteeksi muodostunut, alkusyksyn loma sattui tismalleen oikeaan ajankohtaan. Vesisadetta on ollut vain ensimmäisenä lomapäivänä ja toisen lomapäivän iltana vettä satoi vain kilpaa auringonpaisteen kanssa saaden aikaan taivaalle kauniin sateenkaaren. Kaikki muut päivät ovat olleet, syksyisen aamukasteen kuivumisen jälkeen, kuivan aurinkoiset. Niin ihanaa on kyllä ollut, että helposti täällä vierähtäisi vielä toinenkin kokonainen viikko. Koululaisilla kutsuu kuitenkin oppivelvollisuus ja viikkoa enempää omaa lomaa ei kyllä koulusta voida ottaa. Ensi kerralla tänne tullessamme, on luultavasti jo lumi peittänyt alleen nämä kauniit peltomaisemat.

Tänään ollaan aamusta kirppistelty, nyt päivällä poimittu kotiin viemiseksi punaisiaviinimarjoja ja autettu vaaria perunannostossa sekä niiden kellariin viemisessä. Nyt olisi tarkoitus vielä naapurin kukkamaasta hakea ainakin Pionin alkuja ja illemmalla ennen nukkumaanmenoa telmiä suurimmassa tähän asti näkemässäni leikkipuistossa eli tekemistä täällä riittää nyt halutessaan aamusta iltaan. Tämä omasta ja lasteni mielestä megasuuri leikkipuisto sijaitsee osittain entisen ylä-asteeni tilalla ja sieltä voisinkin ottaa muutaman kuvan myös myöhemmin tänne laitettavaksi.

Nyt kukkapenkin tongintaan 😉

tiistai 5. syyskuuta 2017

Maalaismaisemissa


Näissä Lapin maalaismaisemissa on riittänyt ihmeteltävää niin isoilla kuin pienelläkin kulkijalla ja varsinkin juuri tuolla meidän pienimmällä. Täällä on kaikkea ihan niistä ruuppuisista, mutta ärhäköistä, mäkäristä lähtien 😅

On ohrapeltoa, traktoreita, peruna- ja porkkanamaata, marjapensaita, omenapuita, ulkosaunaa, ulkosaunassa sipuleiden saunottamista ja paljon, paljon muuta. Löytyyhän meiltäkin lähes näitä kaikkia edellä mainittuja, mutta todellakin pienemmässä mittakaavassa ja siksi lapsilla onkin täällä paljon ihmeteltävää sekä koettavaa, jälleen kerran. Viime syksynä oltiin lähes samoihin aikoihin täällä ja silloinkin tätä ihmeteltävää riitti, mutta meidän nykyinen taapero oli silloin vaunuissa tuhiseva pikkunyytti ja ei ymmärtänyt maalaiselämän ihmeellisyydestä yhtikäs mitään.





Jo tähän mennessä ollaan ehditty syödä vatsat enemmänkin kuin täyteen mummon ja vaarin luomu omenoita, vadelmia, musta- ja punaviinimarjoja, mustikoita, porkkanaa, perunaa..
Täällä mummolan tiluksilla ei tähän vuodenaikaan tarvitse kyllä turvautua vitamiinipurkkien antimiin vitamiineja saadakseen vaan niitä saadaan ihan yllin kyllin tuoreista marjoista sekä hedelmistä ja ollaan me varmaan tästä Lapin ihanasta syysauringostakin osamme vielä saatu.

Ajatella! Tämä on jo toinen postaus tälle päivälle. Nyt on kyllä historiankirjat vähintäänkin sekaisin, sillä tällaista kahden postauksen ilmiötä ei ole tässä blogissa ikinä ennen esiintynyt. Tästä voitte vain päätellä sen, että aikaa täällä mummolassa siis lapsuudenkodissani riittää todella muuhunkin kuin ruanlaittoon, pyykinpesuun ja ruokakaupassa juoksemiseen. Päävastuun niistä kantaa muut kuin minä ja se on arjen tai siis tässä tapauksessa tämän lomailun luksusta.

Tänään olen käynyt tyttöjen ja äitini kanssa uimahallissa polskuttelemassa. Se visiitti vaati veronsa ja lapset ovat painuneet ennätys aikaisin pehkuihin. Uimahalli reissu oli meidän taaperolle ensimmäinen kerta ja oli se hänelle kyllä upea elämys. Täytyy taas ottaa tavaksi käydä perjantaisin uimahallilla, kun pieninkin porukasta on nyt sopivassa uimahalli iässä. On ihanaa saada tästä lomaviikosta huolimatta kaikki kerrankin ajoissa nukkumaan, niin jää itsellekin hieman aikaa / jaksamista kirjoitella blogia ja jutella aikuisten juttuja vanhempieni kanssa. Kauniita unia teille kaikille lukijoille täältä pohjoisen huudeilta, revontulten keskeltä ❤

Turisteilua ja kannustamista


Nyt ollaan pian viikon verran jo syyskuutakin elelty ja saman verran on täällä blogissa ollut hiljaista. Me ollaan tässä viikon aikana vaihdettu Pohjanmaan tasaiset maisemat Lapin tuntureihin ja voi vain todeta taas kerran, että hirmuisen kova ikävä on näitä rakkaita tunturi- sekä jokimaisemia ollut. Sen todellisen ikävän tajuaa vasta, kun autolla ohitetaan Tornio ja lähdetään ajamaan kohti pohjoisempia leveysasteita. Tornionjoki ja naapurimaan tunturit siellä taustalla, on vain jotain niin ihanaa ❤
Tämä meidän koululaisten oma loma -viikko on tänä(kin) vuonna sattunut ihan täydelliseen ajankohtaan ainakin säiden suhteen. Viime viikon perjantaita lukuun ottamatta, sää on ollut lämpimän aurinkoinen ja me ollaan saatu kokea kaikki parhaat palat Lapin luonnosta. Valokuvaus on ollu todella suuressa roolissa tämän kuluneen viikon aikana ja oikeastaan voi sanoa, että en ole pahemmin ulos lähtenytkään kameratta 🙈 Kaunis sää, kaunis Lapin luonto ja ihmiset, eihän sitä vain voi olla ikuistamatta muistikortille.




Ensimmäiset lomapäivät vietettiin reissaten. Ensimmäisenä päivänä eli perjantaina reissattiin 60km etelämmäksi, kun sadepäivä päätettiin hyötykäyttää shoppaillen ja samalla haettiin myös meidän esikoinen leirikoulubussilta jatkamaan lomailua meidän kanssa mummolaan. Lauantaina eli syyskuun toisena päivänä matkustetiin puolestaan paljon tätä meidän nykyistä olinpaikkaamme pohjoisemmaksi eli kannustamaan mummoa Levin ruskamaratoonille. Oli todella ihanaa välillä matkustaa vieläkin pohjoisemmaksi ja nähdä sinne jo pikku hiljaa saapuvan ruskan sekä vieläkin korkeammat tunturit. Me oltiin Levillä kuin turistit ainaskin, ihmetellen ihastuneena kaikkea ympärillä olevaa. Itse ihastelin lähinnä maisemia rakennuksineen kaikkineen, porukan nuorin kaikkia mahdollisia nelijalkaisia ystäviään ja isommat lapset pannukakkutalon antimia sekä matkamuistomyymälöitä. Tietysti kaikki me kannustajat ihasteltiin myös mummon ja muiden juoksijoiden huimaa juoksu suoritusta. Äitini juoksi omassa sarjassaan tällä kertaa hienosti hopealle pienoisista ongelmistaan huolimatta ja lapset saivat nähdä oman mummonsa pokkaavan hienon pokaalin itselleen palkintojenjakotilaisuudessa, aikamoista!







Levin kokemusta sekä matkamuistoja rikkaampana saavuttiin jo samana iltana takaisin tänne Tornionjokilaaksoon ja nyt ollaan reissaamiset vaihdettu rentoon oleskeluun mummolan tiluksilla. Ihmeteltävää ja uusia kokemuksia on riittänyt lapsilla täälläkin näinä päivinä. Niistä lisää myöhemmin, nyt nauttimaan taas kauniista syksysäästä ulos.