perjantai 19. tammikuuta 2018

Pikkutaiteilija 9v



Taiteilija omassa boxissaan

Jo muutaman vuoden ajan olen tyttöjen syntymäpäivänä tehnyt pienen postauksen aina sen kertaisesta päivänsankarista. Tämä perinne saa jatkumoa tänäkin vuonna, mutta tällä kertaa meidän tammikuun tyttö saa oman onnittelupostauksensa pari päivää myöhässä. Tästä muodostuneesta perinteestä haluan kuitenkin tiukasti pitää kiinni ja postaukset saa tarvittaessa tulla vaikka myöhässä, niin kuin tässäkin tapauksessa. Pääasia on, että postaus kuvineen kuitenkin jossakin vaiheessa tulee, sillä sen verran mukavaa on tytöillä näitä postauksia myöhemmin lukea. Tänäänkin he ovat kelanneet aikaa taaksepäin 2v 9kk, katsoen synttärisankarin isosiskon 9-vuotis postausta ❤
Aika vähäsanainen olin silloista postausta tehdessä, mutta välillä (Lue: lähes aina) tämä kirjoittaminen vain tuntuu turhan vaikealta ja aikaavievältä. Suurin kompastuskiveni on lauseiden pilkuttaminen ja yhdyssanat. Ehkä tytöt eivät kuitenkaan välitä näistä minun puutteellisista lauseiden muodostamisista, vaan keskittyvät mielummin tekstin sisältöön ja kuviin. Ajatushan on se tärkein ❤

Asiaan. Keskiviikkona tosiaan tämä meidän rakas, toiseksi vanhin, neitokaisemme täytti 9-vuotta. Ihan uskomattomaltahan se tuntuu ja varsinkin, kun näitä vanhoja postauksia lueskelee läpi yhdessä tyttöjen kanssa. On tämä vuosien juoksu ihan hurjaa, taas kerran voin vain niin todeta! Jo taaperoikäisestä lähtien oli havaittavissa tämän 9-vuotiaan neitokaisen taiteellisuus. Ihan näin ohimennen voin samalla todeta, että samaa taiteellisuutta on esiintynyt ja esiintyy tässä meidän tämän hetkisessä taaperossammekin. Hyvin paljon on meidän 9-vuotias ja pian 2-vuotias samankaltaisia rakkauspakkauksia ❤ Ihan pienestä lähtien on meidän synttärisankarimme intohimona ollut kaikenlaisen taiteen luominen. Piirtäminen sekä maalaaminen (ensin seiniin, lattioihin, kenkiin, huonekaluihin, mutta myöhemmin kuitenkin suureksi helpotukseksemme paperiin), askartelu, laulaminen ja soittaminen. Pienestä pitäen hän on osallistunut musiikin harrastamiseen musiikkitalolla ja parin vuoden ajan myös taidekoulu Balatakoon samaisessa paikassa eli voi sanoa, että hän on kuluttanut musiikkitalon lattioita aikamoisesti tässä vuosien aikana. Samoilla jalanjäljillä vaikuttaa hänen pienin siskonsakin olevan myös tässä asiassa.
Meidän 9-vuotias on temperamenttinen, mutta todella aito ja sydämellinen tapaus. Välillä hän osaa koetella meidän hermoja aikalailla ja varsinkin isosiskonsa kanssa hän ottaa ihan päivittäinkin matsia, mutta harvoin häntä pystyy kuitenkaan torumaan vakavalla ilmeellä nauruun purskahtamatta. Meidän tulisielun silmissä on vain jotain niin aitoa iloa, että ne saa vihastumisenkin muuttumaan naurunpyrskähdyksiin, halusimmepa me sitä tai emme 🙈 
Voi meidän oma rakas A

Paljon voisin vielä tähän kirjailla, mutta aika ei riitä myöten. Nyt kutsuu muut tehtävät, kuten vanhimman neitokaisen jumppaan kuskaaminen ja hiusten letittäminen, perinteisten perjantai-tacojen valmistaminen sekä tulevien lastenkutsujen suunnitteleminen. Niistä kutsuista lisää myöhemmin eli kuulemisiin ja ihanaa perjantaita kaikille niille, jotka jaksoivat lukea tämänkertaisen höpötykseni loppuun!


maanantai 15. tammikuuta 2018

Ikuisuusprojekti



Heippahei täältä arjenpyörityksen keskeltä. Reilun viikon takainen lomamoodi Lapin rauhoittavissa maisemissa on vaihtunut viime viikon aikana ohjelmarikkaisiin arkipäiviin kotosalla. Viikonloppuna otettiin kuitenkin ihan vaan relax. Lauantai kului autotallissa muutaman diy-projektin kimpussa ja sunnuntai rakkaissa mökkimaisemissa.

En edes kunnolla enää muista, mikä vuosi viimeksi näillä seuduilla on ollut joulukuusta lähtien tällainen pysyvä yhtenäinen lumipeite. Joulukin oli ihan ok talvinen ja meidän lomailessa Lapin lumessa, oli se tositalvi saapunut meidän yllätykseksemme tänne Pohjanmaallekin. Kiitos tämän tositalven, saimme sunnuntaina kokea rakkaan jälleennäkemisen, saaressa olevan mökkimme, kanssa. Meidän onneksemme meidän mökkisaari sijaitsee ihan sataman läheisyydessä ja halutessamme jään ylitys on hyvin lyhyt. Meidän tarvitsee vain päästä satamasta vastakkaiselle saarelle ja kävellä loppumatka metsäpolkua pitkin saaren toiselle puolelle. Jäiden vahvistuttua voimme sitten ajaa, kevättalvella, satamasta saaren toiselle puolelle mönkijällä tai jopa autolla.





Sunnuntain pikareissu mökille koostui terassin tyhjentämisestä lumesta ja tulevan kesän projektien suunnittelusta. Tarkoituksena olisi kuskata kevättalvella kesän rakennusmateriaalit jäätä pitkin saarelle, mikäli jäätilanne on senkaltainen. Tärkeintä olisi saada vihdoin ja viimein soppelit kaiteet mökin terassin ympärille ja ehkä jopa jatkettua, jo ennestäänkin, isoa terassiamme vieläkin isommaksi. Sisävessan lisäksi haluamme käytännön syistä vessan myös ulos, saunan sekä rannan läheisyyteen, ja se olisi myös tarkoitus pystyttää nyt tulevana kesänä. Näiden projektien lisäksi mökin sisällä pitäisi ainakin väliseiniä pystyttää ja keittiöön keittiösaareke suunnitella eli ikuisuusprojektiltahan tämä aikalailla kuulostaa. Kolme-neljä vuotta sitten raivattiin mökkitonttia, kaksi vuotta sitten rakennettiin mökkiä, viime vuonna saatiin aikaseksi rantasauna ja ensi kesä kuluu ainakin kaikkien tuhansien viimeistelyjen sekä ulkovessan rakentamisen parissa. Pikkuhiljaa hyvä tulee, se on mottomme ja ennen kaikkea taloudellinen ratkaisu. Talvella yritetään kasata vähäisiä säästöjä kokoon ja kesällä törsätä ne mökille 😅



perjantai 5. tammikuuta 2018

Loman intohimona hiihtäminen



Huomenna taitaa kotiinpaluu väkisinkin tulla eteen. Vaikka kuinka lapset, jo tämän kertaalleen pidennetyn oman jälkeenkin, mietiskelevät mahdollisuutta vieläkin pidempään lomaan täällä mummolassa. Taitaisi kyllä tulla koululta jo sanomista, jos vieläkin anottaisiin lisää tätä omaalomaa 😅

Eilen tosiaan pakkanen paukkui ja kovimmillaan taisi mittari näyttää -22 astetta. Pidimme, pitkin hampain, taukoa hiihtämisestä, mutta ei kuitenkaan ulkona liikkumisesta. Vaihdoimme nimittäin hiihtomonot pakkaskenkiin ja kävelimme 6km:n lenkin samalla reilu 90-vuotiasta ystäväämme moikaten, ihan kuten jo eilisessä postauksessa siitä mainitsinkin.

Tänään olisi viimeinen mahdollisuus päästä näille, kuvissa näkyville, mahtaville laduille tältä erää ja suunnitelmissa olisikin ottaa kaikki irti tästä viimeisestä lomapäivästä. Suunnitelmissa olisi käydä hiihtämässä nyt aamupäivällä Ainiovaarassa ja iltapäivällä vielä Karemajoilla. Toivottavasti pakkanen pysyy näissä aamun -12 lukemissa ja päästään nauttimaan näistä kauniin lumisista maisemista vielä kerran ennen keväthangille kirmaamista.



Mukavaa perjantaita vielä kaikille täältä lumisesta Lapista 💙

torstai 4. tammikuuta 2018

Turistioppaana synnyinpitäjällä





Hei taas! 
Nykyisin on kyllä harvassa, kun voin kirjoittaa tänne "Hei taas" 😀
Nyt kuitenkin voin, sillä näitä päivityksiä täällä Lapissa on tullut lähes päivittäin. Toista se on varmaan jälleen sitten, kun arki kotona Pohjanmaalla koittaa. Ehkä täytyykin alkaa pitämään vain blogissa sellaista reissupäiväkirjaa ja tehdä päivityksiä ainoastaan täällä Lapin rauhallisuudessa 😉

Eilen tosiaan tehtiin pieni rundi syntymäkotini kieppeile ja toimin turistioppaana näille minun Etelän Pirkoille 😁 Jokaisen rakennuksen, postilaatikoiden, tienmutkien tarinat oli kerrottava mahdollisimman tarkkaan. Lunta oli metikössä hieman enemmän kuin täällä alhaalla Tornionjoen kupeessa, missä nyt majaillaan, ihan niin kuin ennalta jo arvelinkin. Ihan lähellähän tämä nykyinen kotikotini eli lasten mummola kyllä on eilistä matkailu kohdettamme eli ei lumimäärässä nyt mitään niin järisyttävää eroa ollut. Lasten silmin nähtynä ero oli kuitenkin huikea, sillä olihan metikössä vaarallisen alhaalla roikkuvia, lumentäyteisiä, sähköjohtoja 😊 Matka ylös mäkeen taittui meillä eilen iloisesti potkureilla potkutellen. Kesällä näille kuvissa näkyville huudeille pääsee kyllä helposti ja joutuisasti peltoa pitkin, mutta näin talvella meidän piti luonnollisestikin mennä huolellisesti ja vähemmän huolellisesti aurattujen teiden kautta.








Monta lapsuudentarinaa rikkaampana ja vaatteet lumisina saivat neidit palata takaisin tänne mummolaan. Aamupäivän lenkkeilyn sekä lumikinoksissa hyppelyn jälkeen kävin vielä hiihtämässä parin 11-vuotiaan ja äitini kanssa Mustin -lenkin Karemajoilla. Olisi pitänyt eilen vielä pinnistää pari extra rundia siellä suksilla, sillä tänään pakkanen on taas yllättäen paukkunut. Pakkasta ei säätiedotus ollut lupaillut, mutta toisin kävi ja meidän tämän päivän suunnitelmatkin meni uusiksi. Hiihtämisen sijaan vein tänään tytöt aamupäivällä reilu 90-vuotiaan ystävän juttusille ja nyt he ovat polskimassa vaarin kanssa uimahallissa. Toivottavasti kuitenkin ehdittäisiin vielä huomenna Mustin -lenkille, niin saataisiin hyvillä mielin palata takaisin arkeen.