maanantai 29. toukokuuta 2017

Yöelämää Yttrebergskärillä



Vietettiin toissayö ihan extempore mökillä ja se ei ollutkaan mikä tahansa yö, vaan jälleen kerran oikea luontoelämys. Mökillä sitä varsinaista yöelämää saakin kokea ja sanoisinko, että alku illan rauhallisen kalastelun jälkeen meno yltyi suorastaan eläimelliseksi 😁



Peiteltyäni lapset sänkyihin nukkumaan, harjasin hampaitani kaikessa rauhassa Humble Brush -hammasharjallani keittiön ikkunan äärellä, kunnes yhtäkkiä tunsin jonkin tapittavan minua ja säikähdin. Tapittaja paljastui suureksi helpotuksekseni pienen pieneksi metsäjäniksen tai rusakon poikaseksi. Mitä luultavammin juurikin sen kaksi viikkoa sitten bongatun rusakon tai metsäjäniksen poikanen. Täytyy nyt tässä vaiheessa suoraa myöntää, että tällainen kaupunkilaistunut maalainen ei erota rusakkoa ja metsäjänistä toisistaan ja ei luonnollisestikaan voi siten kertoa kumpi poikaslaji on kyseessä. No eniveis, näitä säikäyttäjä-tapittajia ei ollutkaan vain yksi kappale, vaan niitä alkoikin putkahdella esiin meidän mökin alta kuin sieniä sateella. Yksi tapittaja olikin pian kuusi tapittajaa 😅
Rauhallinen nukkumaanmenohetki muuttui silmänräpäyksessä varsin eläimelliseksi ja kamerani alkoi laulaa. Ensin kuvailin näitä maailman suloisimpia karvapalleroita keittiön lasin läpi, mutta myöhemmin rohkenin siirtymään jopa terassille kuvailemaan ja sain kuin sainkin ihan rauhassa taltioida niitä kameralle. Näillä pikkukavereilla ei ollut kyllä itsesuojeluvaisto vielä mitään huippuluokkaa ja todellakin toivon, että raukat eivät joudu vääriin käsiin tai siis tässä tapauksessa varmaankin, käpäliin. Toivottavasti saamme tavata kaikki rakkaat, kuusi tapittajaa, viikon päästä vahvistuneina ja hyvä kuntoisina. Meidän Petteri kaniinin, Penna pupun, Liljan ja heidän 3, vielä, nimetöntä ystäväänsä 😍



"Maailmassa (mökillä) monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä (ja vähän isompaakin) kulkijaa. Siilillä on piikit, linnulla on höyhenet, pupulla ja oravalla turkit pehmoiset.."

Ei voisi kyllä paremmin nämä, Ihme ja kumma -laulun sanat osua ja upota;
Lokit pesii rantakivillä, puput mökin alla.

tiistai 23. toukokuuta 2017

Maailman paras yksivuotias



Meidän rakas touhutäti, joka omistaa maailman suloisimman yhden yläetuhampaan, täytti lauantaina tasan 1 vuotta. Tämä ajanjuoksu jaksaa hämmästyttää aina vaan. Mihin näillä meidän kaikilla pienillä rakkailla on oikein kiire, varsinkin tällä nuorimmaisella ihmeellä. Hän kehittyy ja kasvaa ihan silmissä ja tietysti ihana niin, mutta tämä äippä vain haluaisi painaa vaikka vain ihan pienen pieneksi hetkeksi sitä kuuluisaa stop-nappulaa. Nyt jos koskaan, pitää elää hetkessä 😍

Lauantai eli juurikin tämä pikkuneidin varsinainen syntymäpäivä vietettiin PowerParkissa hurjastellen ja sunnuntaina meno jatkui aavistuksen rauhallisemmin mökillä, lahjaksi saadussa keinussa keinuen. Tämä jälkimmäinen päivä taisi olla kuitenkin enemmän juhlakalun mieleen, vaikka hän käyttäytyi huvipuistossakin täysin moitteettomasti. Meille on kyllä siunaantunut varsin kiltti ja helppo 1-vuotias. Hän tyytyy niin vähään ja on onnellinen, kun saa vain istua vaunuissa ympärillä olevaa hälinää ihmetellen. Jotenkin tämä on minusta todella suurta ja ihmeellistä, että juurikin tutiton pikkutaapero jaksaa istua paikallaan niin rauhallisena. Ehkä rauhallisuus johtuu osittain siitä, että hän ei ole vielä lähtenyt kävelemään muuta kuin tukea vasten ja on siis jo tässä suhteessa perusluonteeltaan rauhallinen. Ihan varmasti tämä vaunuissa viihtyminen tulee muuttumaan kertaheitolla, kun neiti kävelemisen taidon hiffaa. Täytyy siis nauttia tästäkin asiasta täysillä ja elää tosiaankin siinä hetkessä. Tietysti hän täällä kotona ja mökillä tekee tauotta kaikenlaista pientä keppostelua, mutta ne lähinnä jaksaa ainakin vielä vain naurattaa meitä. Milloin on kynän jälkiä vähän missäkin ja äidin rasvapurkki levitettynä pitkin vessan lattiaa. Väärinhän me tehdään, kun näille tilanteille lähes aina vain nauretaan ja taltioidaan kameralle. Minkäs teet, kun näky on vain yksinkertaisesti niin hellyyttävä ja saa torumisen unohtumaan. No kyllä me varmaan ehditään sitä torumistakin harrastaa myös tämän neidin kohdalla ihan kyllästymiseenkin asti, joten vielä kolmannenkin kerran nyt totean, nautin hetkestä 😀       


Neiti tosiaan sai tämän kuvissa näkyvän puukeinun 1-vuotis lahjaksi ja keinu me otettiin käyttöön jo viikko etuajassa. Kuten jo aikaisemmin sanoin, hän nauttii tästä mökin ympäristöstä ja omasta keinustaan varmasti paljon enemmän kuin huvipuiston hälinästä. Niin nautinnollisesti hän keinussa keinuu Bum Kah ia lauleskellen. Musiikki on kyllä yksi asia, mikä on ollut syntymästä lähtien, ihan läpi koko vuoden, se juttu. Vastasyntyneenä hän rauhoittui meidän laualmiseen ja nyt osaa jo itsekin laulaa ihan tunnistettavasti. Meidän koko perheen pieni, suuri ihme 😍

Parin viikon päästä mennään neuvolaan 1-vuotis kontrolliin ja saadaan nähdä onko painoa sekä pituutta tullut niin paljon lisää kuin me uskotaan. Ainakin rinnalla hän viihtyy edelleenkin yötäpäivää todella ahkerasti, joten eiköhän se puntarikin sitä osoita. Nyt kuitenkin kiiruusti ulos jatkamaan auringosta nauttimista ja pian haetaankin jo isosiskot takaisin koulusta kotiin pyöräillen. Pyöräily on myöskin se meidän uusi juttu, kuten jo instagram antoi eilen ymmärtää 😉


torstai 18. toukokuuta 2017

Täydellinen nollaus saaristossa


Pikainen katsaus viikon takaisiin tunnelmiin eli viime viikonloppuun, ennen kuin huominen ja sen myötä jo uusi viikonloppu koittaa. Tämä tuleva viikonloppu on buukattu täyteen kaikenlaista ohjelmaa, eikä mökeilylle jää suureksi harmiksi sijaa. Näiden viikon takaisten kuvien katselu toimiikin mulla nyt eräänlaisena laastarina, lohdukkeena.

Näissä ihanissa saaristolaismaisemissa saimme siis viettää koko viime viikonlopun ja olihan se kyllä niin nollauttava kokemus meille kaikille. Pari yötä mökillä meni yhdessä hujauksessa, silti sunnuntaina oli ihan sellainen fiilis kuin oltais oltu pidempäänkin jossain reissun päällä. Tuntui omituiselta ajella takaisin tänne pikkukaupungin sykkeeseen. Aivan kuin oltais parin yön aikana muka unohdettu totaalisesti, että miten täällä asutaan ja eletään, sen verran kummalliselta kaikki vaikutti 😂 Minkähänlaisia mettäläisiä meistä kesän mittaan vielä kehkeytyy, kun pelkkä viikonloppukin herättää meissä tällaisia viboja, heh.

Kannatti muuten viikko sitten laittaa ostoilmoitus tänne blogiin. Se nimittäin poiki nämä kuvissa näkyvät ysäri-ihanuudet eli -97vm. Emmaljungat ja loppujen lopuksi myös juuri soppelin syöttötuolinkin. Olen todella kiitollinen näistä löydöistäni ja niin vaikutti juniorikin olevan, ainakin tästä vihreästä menopelistä. Hän nimittäin posotti lauantaina ysäri vaunuissaan omat päiväuniennätyksensä, 4h putkeen. Siinä ajassa ehti tämäkin äippä touhuta mökillä yhtä sun toista. Pitihän sitä tietysti useamminkin kuin kerran käydä vaunujen vierellä kurkkaamassa, että onhan pikku posottajalla vain kaikki kunnossa ja olihan sillä 💚



Mökillä riitti ihmeteltävää aamusta iltaan. Ihan kuin oltais koko viikonloppu seurattu ikkunan lävitse tai terassilta luontofilmiä nonstoppina. Yllä olevassa kuvassa komeileva rusakko, kai onnistutte bongaamaan sen kuvasta, herätti meissä ihastusta ensimmäisenä aamuna. Keittiönpöydän äärellä aamupalaa syödessä saimme seurata niin ikään hänen aamiaishetkeään mökkimme pihamaalla. Ikkunan lävitse tämänkin kuvan nappasin, ettei ei vain millään tavoin häirittäisi herra tai rouva rusakon aamurutiineja. Rusakon lisäksi seurasimme tietysti lukuisten lokkien ja sorsien kiihdytysajoja ja aika hyvin päästiin kärryille myös heidän rutiineistaan. Ajatella, että mökillä on aikaa mullakin kaikkeen tällaiseen terapeuttiseen katseluun.





Sain siis sunnuntaina viettää ensimmäisen mökkiäitienpäivän ja toivon todellakin tämän muotoutuvan meille jokavuotiseksi tavaksi. Esikoiseni onnistui taikomaan mökkiolosuhteissa mulle varsin suloisen täytekakunkin, joten kaikki oli todellakin enemmän kuin kohdillaan. Mitkään sanat eivät riitä edes kuvailemaan kiitollisuuttani, jota tunnen tästä kaikesta.

Näissä tunnelmissa onkin nyt erityisen ihanaa laittaa nukkumaan ja ottaa vastaan tämä uusi, entistä viikonloppua kiireisempi, viikonloppu. Sunnuntaina ehkä ehditään taas pyörähtään näissä mökkimaisemissakin, siinä toivossa laitan nyt pikkutuhisijoiden tavoin nukkumaan.

perjantai 12. toukokuuta 2017

Äitienpäiväviikonloppu mökillä






Me lähetään nyt apinoimaan viikonlopuksi mökille ja vietetään siellä äitienpäivää oikein pitkän kaavan mukaan. Perhe, mökki, yhdessäolo ja rauha, mitä muuta sitä voisi äiti edes äitienpäiväksi toivoa 💛

Näiden edellä mainittujen asioiden lisäksi toivon tietysti edes kohtuu hyvää säätä tai ainakin sellaista, että meillä pysyisi riittävä lämpö mökissä sisällä myös yöllä. Kiitos ei, siis yöpakkasille ja lumisateille. Tällaista vilukissaa kyllä vähän jänskättää tämä viileys, mutta enköhän mä tästä tulevasta viikonlopusta selviä ihan kunnialla ja onhan tämä äitienpäiväviikonlopun vietto mökillä ollut oma toiveeni.

Yritän kaiken sen rentoutumisen keskellä muistaa taltioida jotain tähtihetkiä myös kameralleni ja vilauttaa niitä joskus ensi viikolla täällä blogissa. Mutta tämän pidemmittä puheitta, toivotan teille kaikille myöskin oikein rentouttavaa ja nautinnollista viikonloppua!