perjantai 26. elokuuta 2016

Saaristolaiselämä kutsuu



Nyt on viimeisetkin kimpsut ja kampsut pakattuna tai sanoisinko paremminkin, että muuttokuorma lastattuna ja viikonlopun kestävä seikkailu saaressa voi alkaa. Tätä päivää on odotettu kuin kuuta nousevaa ja nyt se on vihdoin käsillä. Olo on kiitollinen, siunattu, onnellinen 

On myös jotenkin ihan uskomatonta tämä kaikki. Etenkin se, että jäämme nyt yöksi mökille, tuntuu jotenkin niin suurelta. Jo vuosia olemme haaveilleet siitä, että venetsialaisjuhlien jälkeen voisimme jäädä yöksi mökille. Nimittäin puhki väsyneiden lasten kanssa yöksi kotiin ajaminen ei ole tuntunut niin herkulta. Nyt vihdoin iltauniset lapsokaisemme saavat käpertyä sänkyihinsä nukkumaan unen hiipiessä heidän silmänurkkiinsa tarvimatta tällä kertaa sinnitellä väsymystä vastaan. Minä ja mieheni saamme puolestaan jäädä vielä nauttimaan illan pimeydestä ulkotulien hämyssä. Mikäli säätiedotus pitää paikkaansa, luvassa ei kylläkään ole valitettavasti kovin rapevaa säätä tähän minun ja mieheni mahdolliseen illanistujaiseen. Onneksi meillä on kuitenkin mökillä katollinen terassi sadesään yllättäessä.



Tarkoituksenani olisi tämän viikonlopun aikana kuvata vähän tuoreempaa matskua mökiltämme, että ei tarvisi aina turvautua näihin viikon tai jopa viikkojen takaisiin kuviin. Olen nimittäin useammaltakin taholta saanut palautetta tästä Mattimyöhäisyydestä. En kuitenkaan vielä lupaa mitään, sillä tältä suurelta innostukseltani voi jopa suuri intohimoni valokuvaus jäädä unholaan.

Mutta nyt ei muuta kuin lomamoodi päälle ja menox, TURVALLISTA venetsialaisjuhlintaa kaikille   



keskiviikko 24. elokuuta 2016

Mökin lattia




1. Lipeä ja valkaisu 50/50

2. Vaha (ensimmäinen kierros)


3. Vaha (toinen kierros ja samalla myös valmis lattia)


Muutaman rivin ajattelin näiden kuvien jatkeeksi rustailla mökin lattian käsittelystä. Päädyimme, pienen googlettelun jälkeen käsittelemään lattian puulipeällä, puunvalkaisulla ja öljyvahalla. Olen tähän ratkaisuun ainakin tässä vaiheessa hirmuisen tyytyväinen. Halusin säilyttää lattiassa mahdollisimman alkuperäisen sävyn pintoineen ja tähän lopputulokseen päästiin näillä valitsemillamme aineilla. Eihän me jouduttukkaan kuin yksi kokonainen lauantai-aamupäivä huristeleen näiden purnukoiden perässä ympäri ämpäri meidän tuppukaupunkia, tuloksetta. Nämä on näitä pikkukaupungin varjopuolia, kun viikonloppuisin pelit on ihan seis ja ei auta muuta kuin kiltisti odotella ensimmäistä arkipäivää. Tämä metsästys odotteluineen kuitenkin kannatti, sillä nyt saadaan toivon mukaan nauttia tästä ei kellastuvasta mäntylattiasta vuosia.

Nämä kuvat ovat tietysti kahden viikon takaista matskua, jos ihmettelette keittiökaappien puutteellisuutta ;) Nyt nämä kuvassa esiintyvät kolme kaapin runkoa ovat saaneet seurakseen puolet lisää runkoja ovineen ja tietysti myös pöytälevyn, jopa ikkuna on kehystetty ikkunalistoilla eli näin ne hommat vaan etenee. Jonkinmoinen keittiösaarreke on nyt mietinnässä ja sellaisen haluaisin kyhätä kasaan tässä syksyn mittaan.

Enää kaksi yötä perjantaihin ja sitten toivottavasti punkataan toiset kaksi yötä näissä maisemissa, dreams are coming true!

tiistai 23. elokuuta 2016

Meidän silmäterä



Meidän kaikkien silmäterä täytti lauantaina, sorsajahdin aloitus päivänä, täydet 3kk. Onneksi perheen ainokainen mieshenkilö ei ole hurahtanut sorsastukseen vaan tuli hyvillä mielin meidän kanssa mökille ja näin pikkuneiti pääsi poseraamaan 3kk-kuvissa mökkimiljööseen.

Taas on neiti kasvanut ihan silmissä ja on tosiaankin ollut kaikki nämä kuukaudet meidän kaikkien silmäterä ihan siinä sanan varsinaisessa merkityksessä. Isosiskoilla on säilynyt se sama innostus pikkusiskon hoitamisessa, mikä alkoi jo laitoksella. Olivatpahan he sitten yöreissussa, koulussa, kavereilla, harrastuksissa tai ihan missä vaan, niin aina on isoin ikävä tätä pikkuystävää. Joka aamu he oikein kilpailevat hänen huomiostaan ja on ensimmäisenä koulun jälkeen pusutuksen kohteena. Voi sitä pettymyksen määrää, jos hän sattuukin juuri silloin olemaan päivänokosilla. No onhan meidän pikkuystävä niin syötävän ihana ja kiltti, että ei ole mikään ihme tämä isosiskojen säilynyt vauvahuuma :)


Harrastuksista puheen ollen, meidän musiikkisyksymme starttasi eilen ja tätä nykyä perheestämme löytyy nyt myös viulistin lisäksi huilun -ja kanteleensoittajat. Ekaluokkalainen jaksoi viimeviikkoisesta leikkauksesta huolimatta aloittaa huiluopinnot ja oli varsin innostunut tästä itse valitsemastaan musiikkipolustaan. Keväällä yritin häntä nimittäin kovasti ohjastaa jousisoittimien pariin, mutta hän hyvin päättäväisesti halusi mielummin oppia soittamaan huilua. Eilen oltiin koko tyttöjengin voimin huilistin ekalla soittotunnilla ja tämä huilukärpänen puraisi myös isosiskoa. Nyt hänkin olisi halukas viulunsoiton lisäksi oppimaan myös soittamaan huilua. Pian olen kyllä ihan lirissä näiden neljän neitokaisen harrastuksien kanssa.

Mökkiprojektistamme voisin mainita tähän loppuun sen verran, että nyt alkaa kaikki oleen siinä pisteessä, että tämä pesue pystyy siellä viikonlopun verran majaileen. Keittiöstä ei puutu enää kuin jääkaappi ja kaasuliesi, mutta ainakin tämä ensimmäisenä mainittu on laitettu jo tilaukseen ja pitäisi olla loppuviikosta haettavissa. Kuivakäymälä asennettiin viikonloppuna ja takka asennetaan käyttökuntoon, kunhan nämä sadekelit antavat vain myöten. Tarkoituksenammehan oli asentaa takka jo viime viikolla ja siitä taisinkin jo jossain postauksessa mainita, mutta ekaluokkalaisen yllättävä sairastuminen muutti suunnitelmiamme. Jos tämä viikko nyt vain menisi suunnitelmien mukaan, niin perjantaina lähdetään viettämään saaristolaiselämää viikonlopun verran. 


perjantai 19. elokuuta 2016

Yllättävä käänne



Kukapa olisi edellistä postausta lukiessa arvannut, että reilu vuorokausi siitä yksi rakkaista koululaisistani taistelee kovaa vatsakipua vastaan. Tuoreen ekaluokkalaisen koulunkäyntiin tuli yllättävä tauko, kun hän joutuikin koulunpenkin sijasta sairaalavuoteelle. Eilen aamulla häneltä nimittäin leikattiin tulehtunut umpisuoli, äidin rakkaalta pikku potilaalta 

Eilinen aamu ja aamupäivä meni itkua tuhertaen, tänään hymyillen kera onnen kyynelten. Aika, jolloin tiesin tyttöni olevan leikattavana, oli tuskaisa ja se tuntui matelevan ihan etanavauhtia. Ehdin reilun tunnin aikana pommittaa miestäni tuhansilla viesteillä ja linja kävi muutenkin kuumana. Kaikenlaista ehti mielessäni pyöriä odotellessa ilmoitusta siitä, että tyttöni on viety heräämöön ja kädet olivat kyynärpäitä myöten ristissä. Vihdoin helpottava ilmoitus tuli ja sain kuulla leikkauksen menneen hyvin. Vuorokausi onnistuneen leikkauksen jälkeen tyttöni pääsi jo kotia ja me saimme järjestää onnesta soikeina hänelle yllätysjuhlat. Isosisko halusi yllättää hänet jo eteisessä ripustamalla eteisen oveen tekemänsä tervetuloa-kyltin ja keittiössä pikkupotilastamme sitten odotti herkkupöytä yllätyspaketteineen. Niin onnellisia me olimme saadessamme olla jälleen kaikki yhdellä koolla. Tänään meillä oli todellakin aihetta juhlaan.





Ekaluokkalaisen ensimmäinen kouluviikko ei mennyt niin miten me oletimme sen menevän ja niinhän se on, että ihan kaikenlaista voi tapahtua koska vain. Saamme olla kiitollisia jokaisesta terveestä päivästä ja siitä, että saamme olla kaikki yhdellä koolla. Nyt minun ekaluokkalainen tuhisee taas omassa sängyssään onnellisena siitä, että saa kietoutua oman peittonsa suojaan. Itsekin saan kiitollisena ja levollisena laittaa nukkumaan kauniin täydenkuun loisteessa.

Pienet kädet yhteen liitän Taivaan Isää aina kiitän.