perjantai 20. tammikuuta 2017

8v ja 8kk



Tämä viikko onkin varsinainen 8-numeroinen viikko, juniorin täyttäessä tänään 8 kuukautta ja toiseksi vanhimman prinsessan täytettyä alkuviikosta 8 vuotta. 

Aikomuksena oli seuraavaksi postailla tänne tuoreen 8-vuotiaan synttärijuttuja, mutta sitten huomasinkin juniorin täyttävän tänään tosiaan tasan 8 kuukautta ja nämä uunituoreet 8 kk -kuvat kiilasivat vanhempien aiheiden edelle. Viime kuussa jäikin 7 kk -kuvat postaamatta, influenssan ottaessa meistä vallan. Tasan kuukausi sitten oltiin sen kourissa ja niitä hetkiä ei kovin mieluusti enään muistelekkaan. Tänään ollaan kiitollisia juuri tästä päivästä, tästä hetkestä 
Ollaan kaikki terveenä ja neiti näpsäkkä poseraa kuvissa tyytyväisenä omassa tutussa arki-lookissaan. Popin body ja sukkapöksyt on se meidän juttu. Aina ei tarvi olla kuvissa ykköset päällä vaan välillä on kait jopa suotavaakin näyttää se todellinen arki-look.

Alin kuva ei tosin ole uunituore sukkapöksy-kuva vaan ihana yhteiskuva meidän 8-numeroisista. Kuva kertookin heidän välisestä yhteydestä kaiken, isosisko ja pikkusisko 


Juniorimme on kehittynyt hurjasti edellisistä 6 kk kuvista. 2 kk sitten vasta harjoiteltiin istumista ja nyt hän istuukin jo kuin vanha tekijä. Konttausasento on myös hallussa, mutta eteenpäin hän ei vielä suostu menemään. Sen taidon opittua onkin tiedossa enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Painoa on myös tullut tietysti rutkasti lisää tässä 2 kk aikana. Silloin me vasta aloiteltiin kiinteiden ruokien parissa ja nyt syödään todella hyvällä ruokahalulla jo vaikka minkälaista eli ei ihme, että eilen neuvolassa puntari näytti ennätyslukemat. Meidän vauvastakin on siis tulossa kovaa vauhtia iso neiti ja 1-vuotis synttärit häämöttää ihan nurkan takana. Niin hurjaa, ihan käsittämätöntäkin, mutta kuitenkin tietysti ihanaa ja täysin normaalia elämänkulkua.


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin 
Ihanaa perjantaita kaikille!

tiistai 17. tammikuuta 2017

Tammikuun tyttö


Vuodet vierii..
Toiseksi vanhin prinsessakin täytti tänään jo huimat 8 vuotta.
Tätä ajankulua on jotenkin niin vaikea käsittää. Vastahan tämäkin neitokainen oli taaperoiässä aiheuttaen äidille ylimääräisiä sydämentykytyksiä tuon tuostakin. Milloin oli turvonnut rusina toisessa sieraimessa ja Vicks-voide tai isosiskon huulikimalle levitettynä pitkin kasvoja, hiuksista puhumattakaan. Haikeudella ja hymyissä suinhan me niitäkin hektisiä hetkiä nyt mietitään, mutta silloin oli useammankin kuin kerran nauru kaukana. Nyt tämä meidän pikku bus-maija on taitava koululainen, jonka lempi aine koulussa on matematiikka ja lempi harrastuksena taidekoulu Balatako. Kukapa olisi silloin muutamia vuosia sitten uskonut, että meidän luovasta sottapytystä tuleekin leikki-iässä luova taiteilija tai miksipäs ei, ehkä tämä neitokainen käyttikin vain silloin taaperoikäisenä luovuuttaan saaden vessankin lainehtimaan tuon tuostakin 


Nyt saa kuitenkin nämä isosiskon huulikiilteet, äidin vicks-salva, rusinat ja vessan lattia olla kaikessa rauhassa, sillä mielenkiinto on suunnattu taiteeseen ja ylitsepursuavainen energia pikkusiskon ahkeraan hoitamiseen. Pikkusiskoa hän hoitaakin aidolla sydämellä ja tästä olen ihan suunnattoman kiitollinen. Hän on ottanut oikein sydämen asiaksi pikkusiskon hoivaamisen.

Huomenna ollaan tämän päivän tavoin juhlahumussa, sillä talon valtaa reilu kymmenen lapsukaista. Kaverisynttäreitä siis vietetään ja niistä voisinkin kertoa lisää täällä blogissa myöhemmin tai oikeastaan synttäreiden etukäteis valmisteluista. Tämä viikko onkin mennyt aika tarkoin juhlia suunnitellessa ja järkkäillessä, sillä kaikki mahdollinen tehdään juhliin omin pikku kätösin.


Onnea vielä maailman parhas 8-vuotias 


keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Huomenta keskiviikkoon



Huomenta kaikille keskiviikkoon 

Koululaistaksi on jälleen rundin rundannut ja kalliin lastin kouluun jättänyt. Nyt tämä taksikuski ajatteli istahtaa heti näin aamutuimaan hetkeksi alas kera kahvikupposen ja blogin. Kolmas arkipäivä on siis pyörähtänyt pitkän joulu- ja mummolaloman jälkeen käyntiin. Ihan kiitettävästi ollaan kyllä selviydytty kaikista arkipäivän haasteista, vaikka kiirettä onkin taas pitänyt. 



Loputkin joulujutut saivat siirtyä laatikoihin odottamaan ensi joulua heti Lapista kotiuduttuamme. Joka vuosi otettuani tähdet ikkunoista pois, tulee sellainen tyhjä tunne. Helpottunut kylläkin siitä, että joulu on ohi ja kevään valoisuutta kohti mennään. Tämä valoisuus ei kuitenkaan tänne ihan kertaheitolla tule, vaikka kuinka sitä haluaisinkin ja tähtien tuoma lisävalo on aina jotenkin mielestäni korvattava. Aikani kaiveltuani tuloksetta ikkunalamppuja komerosta tähtien tilalle, päätin ottaa diy-keinot esiin ja muuntaa rottinkivaasin lampunvarjostimeksi. Itsehän toimin vain ideaattorina ja mieheni toteutti jälleen kerran kiltisti tämän älynväläykseni. Taas voi vain huomata, että hätä ei tunne lakia inspiraation ja pakkomielteisen ikkunalamppu -halun iskiessä. Silmänräpäyksessä on vaasi uhrattu toisenlaiseen käyttöön ja ikkunalamppu tai siis tässä tapauksessa liitutauluseinälamppu -pakkomielle tältä erää tyynnytetty. Työn alla on pari muutakin lamppua, mutta niistä lisää joskus myöhemmin.

Nyt täytyy siirtyä tästä koneen ääreltä arjen askareisiin. Minun keskiviikko aamupäivään kuuluu jokapäiväiset kotityöt yhdessä nuorimmaisen ruuppusen kanssa, sitten odotellaankin jo isosiskoja kotiin koulusta, syödään välipala ja avustetaan läksyjen teossa. Iltapäivällä heitetään taas taksikuskin lätsä päähän, rundaillaan esikoista ensin musiikin teoriaan ja siitä vielä sitten telinevoimistelutunnille. Varpaankynsien leikkaus ja kulmien siistiminen on minun osalta siis jälleen historiaa, heh!


perjantai 6. tammikuuta 2017

Kiitos, ensi kertaan!


Nyt alkaa olla tämä voimaannuttava loma täällä Lapissa tältä kertaa ohi, kun huomenna aamuvarhain huristellaan vaarin kyydillä kohti kotinurkkia.
Aika riutuneina tänne viikko sitten tultiin, mutta nyt ollaan ehditty pitää itsestäkin ihan kiitettävästi huolta. Kotona se ei ole nuorimmaisen neidin syntymän jälkeen todellakaan ollut mikään itsestäänselvyys. Nyt on ollut aikaa niinkin tavanomaisille asioille kuten esimerkiksi varpaankynsien leikkaukselle ja kulmien huolittelulle, ajatella! Myönnän, että näin talvisaikaan on varpaankynnetkin ehtineet kasvaa pitkiksi ennen kuin niille olen priorisoinut aikaa ja välillä onkin tuolla kotipuolessa ollut sellainen mörrimöykky olo, varsinkin ihmisten ilmoilla liikkuessa. Nyt tämäkin metsänpeikko on ehtinyt tässä viikon aikana hieman ehostautua ja näin on tämän uuden vuoden arkikin paljon hauskempi maanantaina aloittaa. Maanantaina tosiaan taas koulukyytitykset iltapäivän ja illan harrastuksineen edessä. Valoa kohti onneksi mennään ja näin harrastuksiin iltaisin kuskaaminenkin on pian taas paljon hauskempaa.


Huomenna sanotaan taas heippa heit mummolan lempi potkurillemmekin ja toivotaan, että ensi kerralla saamme kiitää ylhäällä olevassa kuvassa esiintyvällä aarteella hankia pitkin joen jäälle aurinkolasit nenällä. Ensi kerralla on nämä ulkona otetut kuvatkin ehkä hieman kirkkaampia tai niin ainakin toivon. Mikäli sikäli kameran objektiivi on saatu siihen mennessä taas entiseen kuosiinsa ja voin taas ylipäänsäkin kuvata sillä jotain. Nämä kuvat ovatkin viimeisimmät sillä objektiivilla otetut, ainakin näin toistaiseksi.

Nyt nautimme vielä hetken yhdessä olosta täällä mummolassa ennen nukkumaan menoa ja huomenna taas pitkä autolla ajomatka edessä. Kiitos tästä kerrasta ihanat lapsuuden maisemat ja nähdään jälleen keveemmällä keväthankien merkeissä