keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Nautitaan







Nautitaan vielä hetkinen näissä rakkaissa maisemissa, ennen kuin on aika suunnata takaisin katseet kohti todellista arkea. Kuten jo kahdessa aikaisemmassa postauksessa olen todennut, olemme saaneet nauttia täällä pääosin vain aurinkoisista ilmoista ja meidän tämän vuotinen, jo perinteeksi muodostunut, alkusyksyn loma sattui tismalleen oikeaan ajankohtaan. Vesisadetta on ollut vain ensimmäisenä lomapäivänä ja toisen lomapäivän iltana vettä satoi vain kilpaa auringonpaisteen kanssa saaden aikaan taivaalle kauniin sateenkaaren. Kaikki muut päivät ovat olleet, syksyisen aamukasteen kuivumisen jälkeen, kuivan aurinkoiset. Niin ihanaa on kyllä ollut, että helposti täällä vierähtäisi vielä toinenkin kokonainen viikko. Koululaisilla kutsuu kuitenkin oppivelvollisuus ja viikkoa enempää omaa lomaa ei kyllä koulusta voida ottaa. Ensi kerralla tänne tullessamme, on luultavasti jo lumi peittänyt alleen nämä kauniit peltomaisemat.

Tänään ollaan aamusta kirppistelty, nyt päivällä poimittu kotiin viemiseksi punaisiaviinimarjoja ja autettu vaaria perunannostossa sekä niiden kellariin viemisessä. Nyt olisi tarkoitus vielä naapurin kukkamaasta hakea ainakin Pionin alkuja ja illemmalla ennen nukkumaanmenoa telmiä suurimmassa tähän asti näkemässäni leikkipuistossa eli tekemistä täällä riittää nyt halutessaan aamusta iltaan. Tämä omasta ja lasteni mielestä megasuuri leikkipuisto sijaitsee osittain entisen ylä-asteeni tilalla ja sieltä voisinkin ottaa muutaman kuvan myös myöhemmin tänne laitettavaksi.

Nyt kukkapenkin tongintaan 😉

tiistai 5. syyskuuta 2017

Maalaismaisemissa


Näissä Lapin maalaismaisemissa on riittänyt ihmeteltävää niin isoilla kuin pienelläkin kulkijalla ja varsinkin juuri tuolla meidän pienimmällä. Täällä on kaikkea ihan niistä ruuppuisista, mutta ärhäköistä, mäkäristä lähtien 😅

On ohrapeltoa, traktoreita, peruna- ja porkkanamaata, marjapensaita, omenapuita, ulkosaunaa, ulkosaunassa sipuleiden saunottamista ja paljon, paljon muuta. Löytyyhän meiltäkin lähes näitä kaikkia edellä mainittuja, mutta todellakin pienemmässä mittakaavassa ja siksi lapsilla onkin täällä paljon ihmeteltävää sekä koettavaa, jälleen kerran. Viime syksynä oltiin lähes samoihin aikoihin täällä ja silloinkin tätä ihmeteltävää riitti, mutta meidän nykyinen taapero oli silloin vaunuissa tuhiseva pikkunyytti ja ei ymmärtänyt maalaiselämän ihmeellisyydestä yhtikäs mitään.





Jo tähän mennessä ollaan ehditty syödä vatsat enemmänkin kuin täyteen mummon ja vaarin luomu omenoita, vadelmia, musta- ja punaviinimarjoja, mustikoita, porkkanaa, perunaa..
Täällä mummolan tiluksilla ei tähän vuodenaikaan tarvitse kyllä turvautua vitamiinipurkkien antimiin vitamiineja saadakseen vaan niitä saadaan ihan yllin kyllin tuoreista marjoista sekä hedelmistä ja ollaan me varmaan tästä Lapin ihanasta syysauringostakin osamme vielä saatu.

Ajatella! Tämä on jo toinen postaus tälle päivälle. Nyt on kyllä historiankirjat vähintäänkin sekaisin, sillä tällaista kahden postauksen ilmiötä ei ole tässä blogissa ikinä ennen esiintynyt. Tästä voitte vain päätellä sen, että aikaa täällä mummolassa siis lapsuudenkodissani riittää todella muuhunkin kuin ruanlaittoon, pyykinpesuun ja ruokakaupassa juoksemiseen. Päävastuun niistä kantaa muut kuin minä ja se on arjen tai siis tässä tapauksessa tämän lomailun luksusta.

Tänään olen käynyt tyttöjen ja äitini kanssa uimahallissa polskuttelemassa. Se visiitti vaati veronsa ja lapset ovat painuneet ennätys aikaisin pehkuihin. Uimahalli reissu oli meidän taaperolle ensimmäinen kerta ja oli se hänelle kyllä upea elämys. Täytyy taas ottaa tavaksi käydä perjantaisin uimahallilla, kun pieninkin porukasta on nyt sopivassa uimahalli iässä. On ihanaa saada tästä lomaviikosta huolimatta kaikki kerrankin ajoissa nukkumaan, niin jää itsellekin hieman aikaa / jaksamista kirjoitella blogia ja jutella aikuisten juttuja vanhempieni kanssa. Kauniita unia teille kaikille lukijoille täältä pohjoisen huudeilta, revontulten keskeltä ❤

Turisteilua ja kannustamista


Nyt ollaan pian viikon verran jo syyskuutakin elelty ja saman verran on täällä blogissa ollut hiljaista. Me ollaan tässä viikon aikana vaihdettu Pohjanmaan tasaiset maisemat Lapin tuntureihin ja voi vain todeta taas kerran, että hirmuisen kova ikävä on näitä rakkaita tunturi- sekä jokimaisemia ollut. Sen todellisen ikävän tajuaa vasta, kun autolla ohitetaan Tornio ja lähdetään ajamaan kohti pohjoisempia leveysasteita. Tornionjoki ja naapurimaan tunturit siellä taustalla, on vain jotain niin ihanaa ❤
Tämä meidän koululaisten oma loma -viikko on tänä(kin) vuonna sattunut ihan täydelliseen ajankohtaan ainakin säiden suhteen. Viime viikon perjantaita lukuun ottamatta, sää on ollut lämpimän aurinkoinen ja me ollaan saatu kokea kaikki parhaat palat Lapin luonnosta. Valokuvaus on ollu todella suuressa roolissa tämän kuluneen viikon aikana ja oikeastaan voi sanoa, että en ole pahemmin ulos lähtenytkään kameratta 🙈 Kaunis sää, kaunis Lapin luonto ja ihmiset, eihän sitä vain voi olla ikuistamatta muistikortille.




Ensimmäiset lomapäivät vietettiin reissaten. Ensimmäisenä päivänä eli perjantaina reissattiin 60km etelämmäksi, kun sadepäivä päätettiin hyötykäyttää shoppaillen ja samalla haettiin myös meidän esikoinen leirikoulubussilta jatkamaan lomailua meidän kanssa mummolaan. Lauantaina eli syyskuun toisena päivänä matkustetiin puolestaan paljon tätä meidän nykyistä olinpaikkaamme pohjoisemmaksi eli kannustamaan mummoa Levin ruskamaratoonille. Oli todella ihanaa välillä matkustaa vieläkin pohjoisemmaksi ja nähdä sinne jo pikku hiljaa saapuvan ruskan sekä vieläkin korkeammat tunturit. Me oltiin Levillä kuin turistit ainaskin, ihmetellen ihastuneena kaikkea ympärillä olevaa. Itse ihastelin lähinnä maisemia rakennuksineen kaikkineen, porukan nuorin kaikkia mahdollisia nelijalkaisia ystäviään ja isommat lapset pannukakkutalon antimia sekä matkamuistomyymälöitä. Tietysti kaikki me kannustajat ihasteltiin myös mummon ja muiden juoksijoiden huimaa juoksu suoritusta. Äitini juoksi omassa sarjassaan tällä kertaa hienosti hopealle pienoisista ongelmistaan huolimatta ja lapset saivat nähdä oman mummonsa pokkaavan hienon pokaalin itselleen palkintojenjakotilaisuudessa, aikamoista!







Levin kokemusta sekä matkamuistoja rikkaampana saavuttiin jo samana iltana takaisin tänne Tornionjokilaaksoon ja nyt ollaan reissaamiset vaihdettu rentoon oleskeluun mummolan tiluksilla. Ihmeteltävää ja uusia kokemuksia on riittänyt lapsilla täälläkin näinä päivinä. Niistä lisää myöhemmin, nyt nauttimaan taas kauniista syksysäästä ulos.

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Elokuun lastenjuhlat






Vielä ehdin kirjailla yhden postauksen tälle kuulle, näin elokuun toiseksi viimeisenä iltana. Tässä siis näiden elokuun synttärijuhlien viimeinen osa 3/3 ja teemana kattaus tarjottavineen 😋
Itseasiassa meidän 7-vuotiaasta neidistä on kyllä tullut postattua enemmän ja vähemmän tämän pian jo ohi menneen elokuun aikana. Minkäs teet, kun kekkereitä tulee järjestettyä jos minkäkin moisia ja vielä koulun alkukin sattuu aina samalle kuulle.

Tällä kertaa en väsännytkään kakkua juhlapöytään tarjottavaksi vaikka mieli olisi tehnytkin. Tammikuussa minua puraisi oikein kakkukärpänen tehtaillessani silloin elämäni ensimmäisen täytekakun ilman apuvoimia. Paria sokerimassakuorrutteista lumiukkoa loihtiessa koin kunnon ahaa-elämyksen ja sen jälkeen kakkuja alkoikin ilmaantua liukuhihnalta pitkin kevättä. Nyt kuitenkin täytyi hillitä tätä minun täytekakun leipomis innostusta, sillä sellaista ei löytynyt meidän 7-vuotiaan toivomuslistalta. Hän onkin, pappan lisäksi, vähiten kakku-ihminen meidän perheessä, joten olihan tuo "ei täytekakkua" -toivomus ihan odotettavissakin. Ehkä ensi vuoteen mennessä hänen mielensä on muuttunut täytekakun suhteen, toiveessa on hyvä elää 🙈

Juhlakalun mielestä tärkeintä oli, että tarjottavien joukosta löytyisi ainakin hänen suosikki sipsejään eli Taffelin sydän sipsejä, karkkia ja marenkia. Nämä olikin vaivatonta toteuttaa, sillä tällä kertaa en alkanut marenkiakaan väsäämääm itse vaan turvauduin kaupan edulliseen marenki sankoon. Niin ikään ruokakaupasta hankitut pakaste mini-tuulihatut olivat myös neidin ja myöskin hänen isosiskojensa mieleen. Tuunasin tuulihatut hieman kutsuvamman näköiseksi kuorruttamalla ne maitosuklaalla ja ripottelemalla niiden päälle vielä strösseliä. Niistä tulikin jopa niin kutsuvia ja maistuvia, että tilaus samanlaisille palloille tuli tammikuuksi eli tammikuun synttäreille täytyy kuulemma saada samanlaiset mini-tuulihattu palleroiset tarjottavien joukkoon. Saapa nähdä, että saanko enään edes toiseksi vanhimman neitokaisen synttärijuhliin kakkutilausta 😓 No on tietysti, jo valmiiden, tuulihattujen kuorruttaminen on paljon vaivattomampaa kuin täytekakun leipominen alusta asti itse 😉

Pöydän kattaus koostui lähinnä lasisista astioista, mutta pääsi joukkoon kuitenkin muutama Marimekon Siirtolapuutarha -astiakin kattausta piristämään. Eripari lasilautaset ovat tietysti kirppikseltä hankittuja ja nimikoidut lasipullot ovat vanhoja smoothie pulloja, jotka ovatkin jo meidän synttärikattauksen vakiokalustoa. Kattauksen kruunu oli kuitenkin synttärisankarin lahjaksi saatu, suloinen, kukkakimppu. Hän sai sen ystävältään lahjan ohessa ja kuinka hellyyttävä idea olikaan poimia kukkakimppu omasta puutarhasta ystävälleen lahjaksi 💔 Voi, kun omassakin pihassa kasvaisi koko kesän ajan erilaisia kukkivia kukkia tai pensaita ja niitä voisin sitten poimia tuoreeltaan sisälle maljakkoihin tai lahjaksi jollekin. Kukkakimppu oli ilonamme kokonaisen viikon ja nyt ennen huomista reissua jouduin heittämään sen pois. Kyllä itse poimituissa, luonnon, kukkakimpuissa on mielestäni sellainen oma erityinen viehätyksensä.

No se niistä juhlista. Tammikuussa kemuillaan sitten seuraavan kerran eli hippusen alle puoli vuotta on mulla tässä aikaa keräillä inspiraatiota meidän tulevan 9-vuotiaan kaverikemuihin. Onneksi minun ei kuitenkaan tarvitse inspiroida niitä yksin, sillä esikoiseni on vähintäänkin yhtä innostunut juhlien järjestäjä kuin äitinsäkin 😁

Seuraavan kerran kurkistaessani tänne blogini puolelle taidankin olla hieman eri maisemissa eli mietteet viime viikkoisesta juhlakattauksesta vaihtuukin nyt heti vaelluskenkiin. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin: