keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Joulukuu huomenna


Pari tuntia enää jäljellä tätä marraskuuta ja sitten onkin edessä joulukuu. Joululapaset yllätyksineen on aseteltu jo valmiiksi aamua varten. Huomena onkin varmaan odotettavissa erittäin aikainen aamu, sillä sen verran jännityksissä pikkutontut laittoivat nukkumaan. Onhan se lapsista aina jotenkin erityistä herätä joulukuun ensimmäisenä päivänä ja hipsutella jännittyneenä joulukalentereiden luokse, meillä nämä villalapaset toimittavat siis tätä kalenterin virkaa.




Viime viikonloppuna me vietimme pikkujoulua perinteiseen tapaan pipareita leipoen ja joulukoristeita esille laittaen. Tällä seudulla on siis tapana viettää pikkujoulua aina marraskuun viimeisenä lauantaina. Itse en ole tällaiseen lapsuudessani tottunut, sillä synnyinseudullani pikkujouluksi kutsuttiin esimerkiksi työporukan joulujuhlaa ja pikkojouluja voitiin juhlia suunnilleen aina marraskuusta siihen varsinaiseen jouluun asti eli aattoon. Tämän aikuisiällä opitun pikkujouluperinteen opin tietysti mieheltäni meidän alettua seurustella. Mielestäni tällainen perinne on kiva ja varsinkin lapset nauttivat siitä. Kiva joulun aloitus ensimmäisen adventtisunnuntain lisäksi.

Ensimmäiset piparkakut tosiaan leivottiin viime lauantaina ja nuorinkin porukasta heräsi päiväuniltaan juuri sopivasti leivonta puuhiin. Hän sai kyllä piparkakkujen leipomisen sijasta tyytyä tonttulakin kanssa leikkimiseen sekä piparkakkumuottien pureskeluun. Ensi jouluna ei taida neiti tyytyä muotteja pureskeleen vaan silloin on kyllä taikina vaarassa joutua parempiin suihin.
Ihanaa, kun saadaan viettää joulua tällaisen ylisöpön pikkutontun kanssa 

Nyt on aika minunkin painua pehkuihin, että jaksan tosiaan itsekin nousta huomenna anivarhain, jännittyneiden pikkutonttujen kanssa joululapasten äärelle.


torstai 24. marraskuuta 2016

Viherrakkautta marraskuussa



Viherkukat pyörii vain mielessä tällä äipällä, vaikka joulukuukin starttaa jo viikon päästä ja tähtiä pitäisi kait ripustella ikkunoihin nyt tulevana viikonloppuna näiden amppeleiden sijasta. On tuo ikkunasta näkyvä maisemakin kyllä paljon enemmän viherkukkamainen kuin jouluinen, joten tässä lienee selitys tähän kaikkeen. Olen jo aikaisemminkin postannut viherrakkaudestani ja se rakkaus roihuaa yhä. Kameran muistikorttiin on kertynyt tässä syksyn mittaan aikamoinen läjä erilaisia kukkakuvia. Erityisen innostunut olen tästä näissä kuvissa esiintyvästä silmäterästäni, jonka olen saanut rönsyilemään sekä kukkimaan nyt ensimmäistä kertaa. Täytyy myöntää, että ilman googlettelua en edes tietäisi tästäkään kasvista juuri mitään, en edes sen nimeä. Aikani googleteltua tulin kerran siihen tulokseen, että kyseessä täytyy olla rönsylilja. Voisiko sattuakkaan sen paremmin, että ensin saan tämän nimettömän ihanuuden kukkimaan ja sitten se paljastuu vielä juuri tämän kukkimisen sekä loisto-googlen avulla yhdeksi Lilja -lajikkeeksi. Nyt meidän perheessä onkin yllättäen Liljoja kaksin verroin 



Yhtä paljon kuin minä intoilen näistä viherkukistani, intoilevat tytöt joulun tulosta. Joten ei tarvitse pelätä ollenkaan sitä, että tänä jouluna jäisi meidän ikkunat vaille jouluvaloja. Itse asiassa he alkoivat just suunnittelemaan omien huoneiden puunausta joulukuntoon, että saisivat ottaa jouluhärpäkkeet esille ennen aikaisemmin sovittua lauantaita. Ehkä olisi viisainta myöntyä tähän heidän diiliin niin saataisiin kerrankin huoneet siivottua ilman ilmiriitaa ja olisihan se ihan reilua antaa heidän palkinnoksi koristella edes omat huoneet jouluisiksi jo nyt. Itse odottelen ainakin lauantaihin ennen kuin ripustan tähtiä keittiöön tai olohuoneeseen. Viime lauantaina liitutauluseinälle ripustamani harmaa tähti on tuonut juuri sitä kaivattua tunnellmallisuutta ja riittää kaikessa yksinkertaisuudessaan mulle jouluvaloksi oikein hyvin. 


maanantai 21. marraskuuta 2016

Puolikas hurraa-huuto



Nyt on sitten menoa ja meininkiä nuorimmaisenkin ruokailu-rintamalla, eikä paluuta täysimetykseen enää ole. Ihan hurjaa kuinka aika onkaan mennyt nopeaa. Enää meillä ei ole vastasyntynyttä pientä tuhisijaa vaan lujan oman tahdon omaava puoli vuotias pieni iso neiti. Huhhuijjakkaa.
Tietysti on ihanaa nähdä kuinka hän kehittyy ja kasvaa asiaan kuuluvalla tavalla, mutta jo nyt mulla on ikävä niitä pienokaisemme ensimmäisiä kuukausia. Onhan ne ensimmäiset kuukaudet intensiivisiä, mutta jotenkin kuitenkin omalla tavalla helppoja. Ruoka on ollut ainakin aina käsillä tilanteessa kuin tilanteessa ja pahemmilta sotkuiltakin ollaan vältytty. Mitä nyt joskus on maitoa suihkunnut yli äyräiden, meidän molempien rinnuksille ja imeväisen kasvoillekin. Nyt on kuitenkin sormiruokailu ja ensi lusikalliset sotkuineen peruuttamaton fakta. Tahmassa tulee oleen syöjän, syöttäjän ja ympäristön lisäksi satunnaisesti myös ainakin lelut. On se kuitenkin niin ihanaa sotkua ja ihana sotkun aiheuttaja, meidän oma rakas tahmatassu 


Eilen meillä raikui onnittelu laulujen päätteeksi puolikas hurraa-huuto ja sen päälle vielä lahjaksi maissinaksu rutisteltavaksi. Hienosti hän jo ohjaa naksun ja muitakin sormiruokia, kuten tuorekurkku-tikun suuhunsa. Hän on itse asiassa osoittanut jo kuukauden verran niin suurta kiinnostusta ruokaa ja ruokailua kohtaan, että noin kaksi viikkoa sitten annettiin hänen jo maistella ensimmäistä kertaa keitettyä porkkanaa sekä perunaa. Näitä haarukalla pienittyjä juureksia makusteltiinkin heti jo ihan kuin vanha tekijä, eikä yökkäilyistä ollut tietoakaan. Taitaa olla meidän neiti jo ihan valmis kiinteisiin ruokiin, halusipa äiti sitä tai ei.

Toinen puoli vuotta lisää niin sitten ollaankin jo toukokuussa ja toivon mukaan juhlitaan yksivuotisjuhlia mökillä auringon lämmössä 


lauantai 19. marraskuuta 2016

Joulu hiipii eteiseen


No ei nyt sentäs joulu ihan vielä hiivi eteiseemme, mutta ensimmäinen tähti kylläkin.
Pidemmän aikaa olen kaavaillut tälle eteisen liitutaulu -seinälle jonkinlaista valaistusta kattolampun muodossa, mutta väistämättä lähestyvän joulun kunniaksi mieleeni juolahtikin ripustaa lampun sijasta tähti. Ihan mitä tahansa tähteä en tälle seinälle kelpuuttanutkaan vaan mulla tuli yhtäkkiä eilen ihan pakottava tarve saada seinälle harmaa tähti. Eilen idean putkahdettua mieleeni, kaasutin välittömästi juniorin kanssa tähti metsälle. Tyhjin käsin jouduttiin kuitenkin suureksi harmikseni palaamaan kotia. Tänään harmaa tähti pyöri aamusta lähtien mielessäni ja päätinkin kokeilla onneani uudestaan koko tyttölauman kera. Tyhjin käsin ei tarvinnut tällä kertaa kotiin palata vaan mukaamme tarttui juuri oikenlainen harmaa tähti ja vieläpä kaksinkerroin. Nyt on taas rauha maassa ainakin jonkin aikaa, kun sain taas tämän kertaisen päähänpistoni päätökseen. Nimittäin jos jotain sisustuksellista mieleeni juolahtaa, niin siihen on löydyttävä ratkaisu mieluiten samantien.


Yritin täydellisen tähden lisäksi metsästää kaupasta myös mustaa johtoa, mutta ihan niin hyvä tuuri ei mulla sentään ollut. Musta johto olisi tätä mustaa liitutaulu -seinää vasten valkoista huomaamattomampi, mutta ehkä tämän valkoisenkin johdon saa naamioitua jotenkin esimerkiksi kaapelikiinnikkeiden avulla. Malttamaton kun luonteeltani olen, niin en jaksa odotella kaapelikiinnikkeiden hankkimista tai saatikka mustan johdon löytymistä vaan nautin tähdestä valkoisella johdolla tässä ja nyt. Tämän enempää en ainakaan vielä tässä vaiheessa halua joulua kotiimme laittaa, mutta ehkä tämän tunnellmallisen tähden myötä hiipii se, vielä kateissa oleva, kunnon jouluhumukin esille.


" Stjärnorna faller i natten nu
himlarna sänker sig ner över jorden
Och när stjärnans bloss tänder sitt ljus hos oss
brinner en låga klar i hela Norden "