maanantai 20. helmikuuta 2017

Rakas sormiruokailija







Meidän taitava, rakas sormiruokailija täytti tänään 9kk, kääk! Sehän tarkoittaa tietysti sitä, että tällä viikolla tulee mulla tasan 10kk äitiyslomaa/hoitovapaata täyteen ja kodinhoidon tuelle jäänti häämöttää jo väistämättä edessä. Saas nähdä, miten sitten taloudellisesti taas pärjätäänkään. Eletään nyt kuitenkin päivä kerrallaan ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kotona haluan pääsääntöisesti lasteni kanssa hoitovapaan päätyttyäkin olla, sehän on selvä.

Huimasti on taas neiti tämän menneen kuukauden aikana kehittynyt. Ryömimisvaihe meillä jäi kokonaan pois ja nyt meidän pikkuimuri (joo hän löytää kaikki mahdolliset ja jopa mahdottomatkin roskat lattialta poimien ne salamannopeasti suuhunsa) liikkuu eteenpäin puoleksi istuen ja kontaten. Hänen etenemistyyli on sangen huvittavan näköistä, mutta jokainen tyylillään 😍
Tämä neitokainen onkin näistä neljästä prinsessastamme ainut ryömimisvaiheen skippaaja. Nyt häntä ei edes vois vähempää kiinnostaa vatsallaan lattialla makoileminen vaan lattialla pitää istua ja siinä asennossa sitten raahata itseään ympäri kämppää.

Yksittäisiä sanoja hän on myös alkanut jo jonkin aikaa sitten päästeleen suustaan ja ensimmäisin niistä äittttiiiii 💓
Mieheni oli selvästikkin tästä hieman käärmeissään. Minkäs kuitenkin teet, kun sanan "äiti" kodissamme voi parhaimmillaan kuulla päivänmittaan vähintäänkin noin 1000x, sen ollen näin kirkkaasti lasten keskuudessa suosikki sana. Tottakai meidän fiksu papukaijamme nappaa tämän suosikki sanan myöskin sanavarastoonsa ja toistaa sitä isosiskojen tavoin, sanotaanko, riittävän usein 😁
Äiti -sanan lisäksi hän on oppinut sanomaan hei ja Aija. Tällä jälkimmäisellä hän tarkoittaa toiseksi vanhinta isosiskoaan. Hän ja "Aija" ovatkin löytäneet selvästikin jonkin syvemmän keskinäisen yhteyden, soulsisters!

Ruokailu on lähtenyt todella vaivattomasti liikkeelle, sillä vielä ei ainakaan olla törmätty sellaiseen raaka-aineiseen, mikä ei neidille maistuisi. Neiti maiskuttelee tyytyväisenä kaikkea aina avokadoista kurkkuihin ja tomaatteihin. Kirpeämmät smoothietkin ovat alku puistatuksen jälkeen uponneet kivasti suusta alas. Toivottavasti tämä sama vire saisi jatkua pitkään. Mikä onkaan äidille sen helpottavampaa kuin hyvän ruoka -ja nukkumishalun omistava pikkutaapero



maanantai 13. helmikuuta 2017

Helppo hymyillä


TÄNÄÄN ON OLLUT HELPPO HYMYILLÄ 😁



Ilma on nimittäin ollut enemmän kuin kohdillaan. Plussakeli höystettynä auringolla ja lintujen laululla, ei voi valittaa!

Hymyn huulille tuo myös tämä minun viherrakkaus. Kukkia ja muita oksia lisääntyy tänne olohuoneeseemme kuin sieniä sateella. Tänään auringon siivilöityessä ihanasti olohuoneeseemme havaitsin pari viikkoa sisälle ottamissani koivunoksissa pienet lehtien alut. Ehdin jo ajatella ettei oksiin puhkea silmuja ollenkaan, mutta väärässä onneksi olin. Niillä kesti vain vähän aikaa tajuta, että ovat tulleet kylmästä lämpimään 😎

Huominen ystävänpäiväkin on saanut jo tänään hymyn huulilleni ja lapsille kutinan vatsanpohjaan. Olen nimittäin tänään järkännyt tytöilleni pientä ystävänpäivä yllätystä. Mitään lahjoja en heille ostele, mutta koulun jälkeen huomenna nautitaan extra ihana välipala ja tätä huomista välipalaa olen salamyhkäisesti tänään keittiössä valmistellut. Rakastan näitä yllätyksien järjestämisiä ja varsinkin silloin, kun minulla todella on aikaa nähdä vaivaa sen eteen. On niin palkitsevaa saada seurata lasten intoilua tällaisista pienistäkin ylläreistä. Saapa nähdä miten he jaksavat huomenna koulussa keskittyä, kun koulun jälkeen on luvassa tätä ystävänpäivähömpötystä.

Enää pari tuntia jäljellä tätä päivää ja huominen ystävänpäivä onkin jo pian käsillä. Nyt voisinkin jo tässä samalla toivottaa kaikille oikein lämpöistä ja yllätyksellistä ystävänpäivää. 

" Ystäväni, kuljetko kanssani kappaleen kivistä  matkaa.
Kuuletko, kun kuiskaan, että kanssasi on hyvä jatkaa. "

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Varaslähtö laskiaiseen




Otettiin eilen tyttöjen kanssa varaslähtö laskiaiseen leipomalla laskiaispullia. Sen verran innokkaita olivat leipuriapulaiseni taas kerran, että itse sain vain tyytyä valokuvailevan sivuhenkilön rooliin ja nuorin meistä kampesi itselleen taustahenkilön pestin. Päähenkilöt viihdyttivät toki raukkaa taustahenkilöä laulamalla leipomisen ohessa hänen lempiloruaan "baka baka bulla, sätt smör i mellan, socker under socker på.." ja tästä johtuen välillä heiluteltiinkin käsiä ilmaan. Tämä viikon päästä 9kk täyttävä pikkupirpana on oppinut taputtamaan "jos sun lysti on" -laulun tahdissa sekä nostamaan kädet ilmaan "baka baka bulla" -lorun yhteydessä ja tämähän on tietysti meistä kaikista erityisen ihanaa 😍



Ihan moitteettomasti nuorimmainen tyytyi hänelle langetettuun taustahenkilön rooliin, sillä taustahenkilöllähän oli aikaa chillailla muiden ahertaessa. Hyvin rennon letkeästi hän istuskelikin valtaistuimellaan himoiten välillä pieniä väli maistiaisia eri raaka-aineista, kuten kermasta ja hillosta. Ensi vuonna ei taida hän kuitenkaan tyytyä tähän tämän vuoden rooliin kaikesta rennon letkeästä olotilasta huolimatta vaan yhdeksi päähenkilöksi on päästävä varmaan keinolla millä hyvänsä ja sitten on sotku koko keittiössä taattu. 



Meillä onkin ollut oikea pullantuoksuinen viikonloppu, kun miehenikin intoutui väsäämään meille vielä tänään jälkiruaksi itse kehittelemäänsä omenapiirakkaa pullataikinasta. Ei siis olla mökkeilty vaikka sekin kävi kyllä tänään mielessä. Mieheni eilinen messupäivä ja tämänpäiväinen liian kylmä viima estivät mökkiaikeet tältä viikonlopulta, mutta ehkä ensi sunnuntaina otetaan revanssi.

Pakaste täynnä pullaa on kuitenkin hyvä aloittaa uusi viikko ja katsotaan mitä kaikkea se tuo tullessaan. Ystävänpäivän ainakin ja ehkä myös loppuviikosta sitä mökkeilyäkin 😙

perjantai 10. helmikuuta 2017

Villa Yttrebergskär talviteloilla



Pilvisen perjantai-iltapäivän piristykseksi katselen jälleen viime sunnuntain kuvia mökiltä ja uppoudun haaveisiin..

En millään malta odottaa, että pääsen taas jatkamaan alku syksystä aloittamaani, yli 100 vuotta vanhojen ovien, restaurointi urakkaa. Tulen mitä luultavammin rapaamaan molemmista ovista valkoisen maalin kokonaan pois tai ainakin niin tarkoin kuin mahdollista ja jätän ne ihan alkuperäiselle kalkkimaali pinnalle kera kirkkaan vahan. Yhtenä vaihtoehtona on myös maalata ovet uudemmalti kalkkimaalilla, joko metsän vihreäksi tai vaalean harmaaksi. Ne nimittäin ovat, tai siis tuo takimmainen ovi on nyt sellainen vihertävän harmaa kalkkipintainen komistus ja kunnioittamalla sen alkuperää tulisi se mielestäni joko vain vahata kirkkaalla vahalla tai maalata lähes samaisella kalkkimaalilla kuin silloin ennen muinoin.





Ovien lisäksi keittiössä pitää touhuta mahdollisimman pian yhtä sun toista. Tärkeimmät niistä kai hanan asentaminen, pöytätason sahaus oikean kokoiseksi, jääkaapin siirtäminen sille varattuun paikkaan, seinähyllyjen maalaus metsän vihreäksi sekä niiden asentaminen seinään ja tietysti myös keittiösaarekkeen rakentaminen. Makuhuoneeseen mulla olisi pari yöpöytää työstettävänä, joten tekemistä todellakin riittää. Niin tällaista pientä näpräämistä, kuin suurta rakentamistakin. Täytyy vain yrittää laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja sitä kautta alkaa lyhentämään loputonta to do -listaamme.



Nyt täytyy kuitenkin tyytyä vielä kuukausiksi haaveiluun ja huolelliseen suunnitteluun. Kyllä se kesä sieltä vielä tulee, kunhan vain malttaa odottaa. Nälkäiset lapset eivät kuitenkaan jaksa odottaa tämän äidin tietokoneella naputtelua yhtään tämän pidempään, joten ei auta muuta kuin siirtyä nyt perjantai-illallisen valmistamiseen, taco HEJ! 😛