lauantai 22. huhtikuuta 2017

Suomihuopa


Hieman sinivalkoisia ajatuksia näin lauantai päivän kunniaksi, kun sääkin on nyt hyvin tyypillinen suomalainen sää räntäsateineen tai on sitä ainakin täällä Pohjanmaalla ja kuvissa esiintyvällä sinivalkoisella ihanuudella on käyttöä varsinkin tällaisella sääilmiöllä hyvinkin paljon;
S U O M I H U O P A tuo lämmön koleudenkin keskelle.



Rakas kotimaamme, Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Senhän nyt varmaan kaikki tietysti ainakin jo tässä vaiheessa tietää, kun vuoden 2017 huhtikuun loppua elellään. Heti vuodenvaihteen jälkeen alkoi kauppoihin ilmaantua mitä erilaisempia Suomi 100 -tuotteita ja tämäkään on tuskin jäänyt keneltäkään huomaamatta. Tuotteitahan on aivan kaikenlaisia, ihan karkeista ja Veikkauksen arvoista Arabian juhlavuoden mukeihin saakka.

Kuitenkin omasta mielestäni tämä meidän makuhuoneessa komeileva Suomihuopa on ainakin yksi niistä kauneimmista, esteettisimmistä, Suomi 100 -tuotteista. Itse olen aina ollut todella isänmaallinen, syntymäperintönä se lienee tullut. Suomen historia ja suomalaisuus on ollut lähellä sydäntäni jo pienestä lähtien. Kaikki nämä seikat ja myöskin tämän Suomihuovan syntytarina tekee juuri tästä Suomi 100 -tuotteesta minulle sen erityisen rakkaan. Ainakaan tämä ei ole minulle se yksi Suomi 100 -tuote muiden joukossa vaan erottuu edukseen yhdessä sinivalkoisten lahjasukkien kanssa useammankin kuin yhden asian vuoksi. On aina mieltä lämmittävää, kun 100-vuotiasta Suomea halutaan kunnioittaa niin monin eri tavoin ja monelta eri taholta. Ajatus on tärkein ja varmuudella tiedän, että ainakin tämän Suomi 100 -tuotteen eli Suomihuovan syntyhistoriaan liittyy ajatusta paljonkin. Huopa ei ole sattumalta syntynyt vaan kaikki on pienintä yksityiskohtaa myöten tarkoin harkittu, jotta aikaan on saatu parhain mahdollinen tuote meille suomalaisille ja suomalaisuuden ystäville. Kaiken tämän ajatuksen lisäksi huopa on minun silmissäni erityisen kaunis, kuten jo aikaisemmin mainitsinkin ja sopii täydellisesti meidän makuuhuoneemme värimaailmaan ja uskoisin, että myös vähintäänkin yhtä täydellisesti mökkimme merimaisemaan. Myönnettäköön, että sininen sattuu olemaan yhdessä vihreän värin kanssa yksi lempiväreistäni ja myöskin siksi miellyttää erityisesti silmääni. Pelkkä ulkonäkö tuotteessa ei tietystikkään ole "se juttu" vaan materiaalin laadulla on suurikin painoarvo silmissäni. Kokemuksesta tiedän, että tämä Suomihuopa on siinäkin asiassa paras mahdollinen, sillä se antaa lämpöä siihen käpertyneelle ihan eri tavoin kuin monet monet muut sisustushuovat ja vain kokeilemalla itsekin tämän eron todella aikoinaan havaitsin. Itselläni ei ole lattialla pyörivien villakoirien lisäksi muita lemmikkieläimiä, mutta olen kuullut tämän huovan soveltuvan erityisen hyvin kotieläinperheeseenkin. Summa summarium huopa ei ole esteenä kotieläimien hankkimiselle, allergiani sitä vastoin on 😂




Minun ajatus taisi lähteä nyt vähän laukalle näiden lemmikkieläinten kanssa, joten parempi varmaan vain käpertyä uutukaisen Suomihuopani syleilyyn kera kahvikupposen ja haaveilla siitä hetkestä, kun saan ottaa yhdessä muun muuttokuorman kanssa tämän huovan kesämökillemme. Suomihuopa, mökkilaituri, aallot, lokkien kirkuna, moottoriveneen hurina, tervan tuoksu..
Voisiko olla mitään sen suomalaisempaa?!

Muuten halutessanne saatte lisää tietoa Suomihuovasta tällä hetkellä ainakin Lenas Shop -liikkeestä ja Villakuja -internetsivuilta.

torstai 20. huhtikuuta 2017

1-vuotispäivä lähestyy

"Sta sta händerna.."



IIIIK, tasan kuukauden päästä meillä juhlitaan jo yksivuotiasta 💔

Ihan hurjaa, jokseenkin vuosi sitten huhtikuussa oli mulla laitoslaukku mielessä ja nyt on laukun sijaan mielessä tämän, viimeisen päälle hiotun jumpparin, 1-vuotissynttärit. Pelonsekaisin tuntein odotin vuosi sitten synnärille menoa ja viimeisen kuukauden ajan juoksin (LUE: taapersin) jo ihan kyllästymiseen asti eri kontrolleissa sekä kulutin pääosin sohvaa täällä kotona saamatta tarttua kiinni kotihommista korkean verenpaineen vuoksi. Isosiskot joutuivat silloin vuosi sitten koville auttaessaan minua kotitöissä ja nyt nämä kotityöt ovat vaihtuneet tässä vuoden mittaan silloisen masuasukin taitojen kehittämiseen. Jumppauksen lisäksi pikkusiskoa treenataan taitavaksi porraskiipeilijäksi ja se onkin tuottanut tulosta, sillä hän seisoo jo hyvin tukevasti tukea vasten vain yhdellä kädellä kiinni pitäen.

Kuten keskimmäisestä kuvasta näkyy, on neitokaiselle puhjennut ihanan terävät alaetuhampaat. Samanmoiset tuplana on luvassa hetkenä minä hyvänsä myös ylhäälle, joten voitte varmaan jo aavistaakin tästä meidän yöunien laadukkuuden. Rintamaito maistuu hyvin yhä edelleen ja rohkenen jopa väittää, että öisin tiheämmin kuin vastasyntyneenä. Silloin syöttövälit oli parhaimmillaan 4-6 -tuntisia, tätä nykytilannetta en viitsi edes sen tarkemmin kertoa 😅

Laitoslaukun sijaan mielessä on 1-vuotissynttäreiden lisäksi tietysti myös 1-vuotislahja. Mielessä on ollut jo kauan, että haluaisin hankkia mökille tällaisen eli Done by Deer Swing -keinun. Ja yhtään ei sitten miellytä tämä nostalginen vauvakeinu äidin silmää, awink awink! 😉
Nähtäväksi jää, mitä kaikkea me neidille keksitään ja onko tämä keinu-ihanuus mahdollisesti yksi niistä.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Pääsiäiskatsaus





Pikainen pääsiäiskatsaus ensimmäisenä arki-iltana vielä näin pääsiäispyhien jälkeen. Kuten jo eilisessäkin kirjoituksessani mainitsin, ilmeisen voimaannuttava on tämä hissukseen vietetty pääsiäinen tosiaankin ollut, kun nytkin vielä riittää virtaa kirjoittamisen vaatimaan aivotyöskentelyyn. Lapset ovat tuhisseet sängyissään jo tovin aikaa ja sen sijaan, että lepuuttaisin aivojani hömppä-sarjoilla, kirjoittelenkin tänne näitä kiirastorstaina ajoittuja ajatuksia tai oikeastaan tässä tapauksessa kylläkin kiirastorstain kuvia tämän tiistai-illan ajatusten kera.

Hyvin sitkaassa oli lastenkin herääminen tänä aamuna, kun alitajunnassa oli ajatus kouluun lähdöstä. On se vain jännää, että vapaapäivinä he heräävät täynnä virtaa jo kukonlaulun aikaan ja loman jälkeisenä arki-aamuna onkin sitten silmät täynnä unihiekkaa. Aamukiukuttelua esiintyi enemmän kuin yhdellä neitokaisista, mutta onneksi heti koulun jälkeen meno olikin kaikilla jo huomattavasti reippaampi. Ainahan se arki tuntuu pienimmistäkin vähän tahmealta näin pidemmän viikonlopun jäljiltä, mutta onneksi he kuitenkin huomaavat nopeasti tuon koulussa olon positiivisetkin puolet ja sama pätee myös tietysti minuunkin eli kotityöläiseen. Loppujen lopuksi olen itsekin saanut tavallista enemmän aikaseksi, kun olen yksikseni täällä puurtanut. Aamupäivällä ei ole ollut "suustaan kiinnijäämisen" -riskiä, koska ainut kotikaverinikin on vetänyt sikeitä ulkona vaunuissaan lähes koko koululaisten poissaoloajan. Eli mitä me tästä kaikesta taas kerran opimmekaan? Joo! Sen, että vapaalla chillailu on kivaa ja ihanaa, mutta niin on myös omalla tavallaan tuiki tavallinen arkikin.

Pajunoksia lukuunottamatta, vielä en ole raskinut poistaa näitä viime viikolla esille laitettuja, lasten askartelemia, pääsiäiskoristeita. Pajunoksat oli loppujen lopuksi pakko, pitkin hampain, heivata pihalle jo niiden parin sisälläolopäivän jälkeen. Heräsin nimittäin eräs aamu noin viikko sitten toinen silmä selvästi turvonneena ja kutiavana. Olisihan se nyt minun näin koivuallergisena pitänyt tietää ja jo vanhasta muistaakin, että pajun siitepöly aiheuttaa mulle ennemmin tai myöhemmin oireita. En tätä seikkaa kylliksi ajatellut ja siitä sitten jouduin vuorokauden verran kärsimään. Tiedänpähän ainakin, että mitä mulla on odotettavissa tässä muutamien viikkojen päästä 😬

Nyt Ruudun kautta untenmaille, Ö I T Ä kaikille 😚



maanantai 17. huhtikuuta 2017

Kakkukahvit pitkäperjantain tytölle





Hiljaiseloa viettelee blogini nykyisin vähän turhankin usein. Aika on vain ollut varsinkin juniorini syntymän jälkeen niin kortilla, että monen monet muut asiat kiilaa blogin päivittämisen edelle. Päivittäin on mielessä, että olisipa kiva välillä jättää jälki tänne blogiin ja ehkäpä illalla jotain pientä kuvien kera kirjoittelen. Harvoin tämä kuitenkaan toteutuu, sillä uni vie voiton ja lähes aina valitsen katsomon tai ruudun tämän blogin sijasta. Joku ihan perus simppelin hömppä sarjan seuraaminen on juuri sitä, mitä väsyneenä hetkeksi iltaisin kaipaan, ei tällainen enemmän aivotyöskentelyä vaativa blogiin kirjoittaminen.

Tarkoituksena oli jonkinlainen pääsiäistervehdyskin tänne kiirastorstaina laittaa ja muutama kuva meidän pääsiäis koristeluista eli toisin sanoen lasten ihanista askarteluista, mutta se jäi vain aikomukseksi. Toivottavasti teillä kaikilla on ollut kuitenkin mitä parhain ja rentouttavin pääsiäisloma. Meillä se on ollut juurikin sitä, rentouttavin ja tähän hetkeen myös se parhain. Haaveissa oli kyllä se mökille pääsy, mutta jäätilanne ei sitä valitettavastu sallinut. Kotinurkissa hissuttelu on kuitenkin ollut myös voimaannuttava rauhallisine aamulenkkeineen ihan koko perheen voimin. Huomenna nämä rauhalliset aamut pitkine aamupaloineen sekä lenkkeineen on ohi. Mahtaa se tuntua minusta ja pienimmäisestä ystävästäni hassulta. Ikävä tulee koulussa ja työssä ahertavia, mutta onneksi tämä viikko on jo huomenna tiistaissa 😎

Paljon olen tässä ehtinyt jaaritella, pääsemättä siihen varsinaiseen asiaan. Asiaan, jonka otsikkokin antaa ymmärtää. Pitkäperjantaina rakas esikoisemme täytti nimittäin vuosia ja hurjat 11v tuli hänellä mittariin. Tämän kertainen syntymäpäivä ei ollutkaan mitään ihan perussettiä, sillä tätä hetkeä ollaan odotettu hartaasti jo vuosia. Sillä päivä, jona rakas esikoisemme syntyi ja minusta tuli äiti oli juurikin pitkäperjantai. Tämä oli siis ensimmäinen kerta sitten syntymän, kun maaginen 14.4 osui pitkäperjantaille. Neitokainen syntyi kuukauden etuajassa hyvin dramaattisissa olosuhteissa ja eipä pitkäperjantai olisi enää mieleenpainuvaisempi olla silloin 11 vuotta sitten. Kaiken muistan luonnollisestikin kuin eilisen ja näin jälkeen päin kiitollisuus siitä, että kaikki meni ihan uskomattoman hyvin, kasvaa edelleenkin vain päivä päivältä. Vasta nyt sitä oikein tajuaakin, kuinka asiat olisi voinut koitua meidän molempien kohtaloksi. Silloin sitä oli vain sinisilmäinen ensisynnyttäjä ja hyvä tietysti niin. Jokin tarkoitushan tälläkin kaikella silloin oli.

Synttärisankarilla oli toivomuksena saada juhla-aamuna "kakkukahvit" sänkyyn ja sen hän myös sai siis kahvittoman sellaisen. Lemppari aamupalaleivät ja tuoremehua sekä toivottu suklainen nakukakku saapui pitkäperjantain aamuna hänen sänkynsä viereen kera lahjojen. Sängyssä riittikin sitten hänellä näitä pikku hännystelijöitä enemmänkin kuin yksi. Agressiivisin näistä kaikista oli porukan pienin ja hänelle juhlakalulta heltisinkin namupaloja kokonaisen aamupalan verran, onhan hän meidän kaikkien lellivauva 😁

Tarpeeseen tuli meille kaikille jälleen kerran nämä muutamatkin lomapäivät ja seuraavan kerran, vapunpäivän yhden extra vapaan lisäksi, on lomailua tiedossa kesälaitumille kirmailun merkeissä. Jaksaa, jaksaa vielä sellaiset kuusi viikkoa 👏