 |
| Luonnonkuitu pensseli on kaiken A ja O kalklitirillä maalatessa. MUISTA SE! |
Tässä teille vihdoin ennen näkemätön kuvasade kalklitir -maalilla maalaamisesta. Olen blogissani jo hyvä tovin sitten puhunut, että tarkoituksena olisi maalata tällä kyseisellä maalilla pieni seinän pätkä. Seinä tosiaan maalattiin reilu viikko sitten, mutta en vain ole tyypillisesti saanut aikaiseksi laittaa blogiini kuvia siitä prosessista. Viime päivinä on kuitenkin tullut sen verran kiukkuista palautetta tästä viivästyksestä, joten päätin tyhjentää kamerani tänne blogini puolelle.
Kalklitir -maalien uutuus sävy, nero special, miellytti silmääni niin paljon, että päätin uskaltautua kokeilemaan sillä maalaamista. Olin ajatellut ensin maalaavani hieman vaaleammalla sävyllä, mutta kaikki uutuus ja hieman tavallisesta poikkeavat jutut kiinnostaa minua siinä määrin, että nero special oli ainoa oikea vaihtoehto juuri meille. Haluan olla se rohkea suomalainen, heh!
 |
| H2O 2L |
 |
| Kalkkipussi ja väripigmentti -neste, kunnon vispilää unohtamatta, |
Alussa hieman jänskätti, että miten suoriudumme tästä maalin sekoittamis vaiheesta. Se jännitys osottautui kuitenkin täysin turhaksi, sillä ohjeistus oli todella tarkasti kirjoitettu. Jopa tällainen blondi, ei englannin kielen neropatti, osasi edetä ihan alusta loppuun asti oikein. Siitä kymmenen pistettä ja papukaija -merkki kalklitirille. Tottahan toki mieheni oli mukana varmistamassa, että kaikki vaiheet tehdään oikein, mutta yllättävän helposti kaikki kuitenkin onnistui. Nämä tarkat ohjeet löytyi siis pakkauksesta ja kalklitirin omalta kotisivulta.
Nero special -sävyssä erikoisuutena on, että väripigmentti tulee lisätä itse erikseen veteen. Muissa vaaleammissa sävyissä väripigmentti on sekoitettu jo valmiiksi kalkkiin ja se, jo valmis, kalkkiväriseos lisätään sitten vain veteen. Nyt kuitenkin tämän nero specialin kohdalla me lisäsimme ensin väripatruunan veteen ja sen jälkeen pussillisen kalkkia. Luultavasti tämä sävy on niin tumma [kaikista tummin sävy kalklitir -maaleista], että väripigmentin valmiiksi sekoittaminen kalkkijauheeseen on mahdotonta. Väripigmentin lisääminen ensin yksistään veteen ei tuottanut kuitenkaan mitään ongelmaa. Ihan yhtä helppoa oli taatusti tehdä tämä seos kuin sellainen seos missä väripigmentti on valmiina sekoitettu kalkkijauheeseen. Yksi työvaihe lisää ei tuntunut missään. Helppoa kuin heinänteko ;] Yhden, tähän sekoittamiseen liittyvän, neuvon voisin kuitenkin teille antaa. Kaatakaa kalkkijauhe veteen jossakin sellaisessa paikassa, missä se saa ihan rauhassa pölyyttää, kuten esim. ulkona. Älkää missään nimessä keskellä olohuonetta niin kuin me pösilöt teimme. Aina sama asia, teemme ensin ja ajattelemme vasta sitten. Tarkka etukäteen suunnittelu ei kuulu repertuaariimme.
 |
| Huolellinen, vähintään, 10min sekoitus. |
 |
| Toista kierrosta viedään. |
Suosittelen kaikkia kalklitir -maalilla aikovia maalareita pohjustamaan maalattavan pinnan todella huolellisesti. Itse unohdin [ylläripylläri] hiomisen jälkeen, ennen maalauksen aloittamista, paklata seinässä näkyvät rumat jäljet [jäljet näkyy yllä olevassa hiomis kuvassa]. Aloimme vain innostuneena mieheni kanssa sutimaan maalia seinälle ja vasta maalin kuivattua ensimmäistä kertaa huomasimme, että seinässä näkyy todella selvästi vanhat ruuvin jäljet yms. Ennen toista maalaus kertaa kuitenkin paklasin ja hioin seinän huolellisesti ja sen jälkeen vedin sen toisen kerroksen maalia seinään. Jos ihan tarkkana haluaisin olla, niin maalaisin seinän vielä kolmanteen kertaan. Kolmas kerta varmaankin sen toden sanois, mutta tämä, ehkä ei niin täydellisen tasainen seinä, sopii meidän muutenkin rosoiseen kotiimme ja tuo juuri sitä tarvittavaa eloisuutta, mitä me haimmekin. Seinästä tuli juuri meidän näköisemme ja rakastuin siihen siinä määrin, että ajattelin ehkä joskus tulevaisuudessa maalata toisenkin seinän olohuoneesta. Nero special sopisi täydellisesti myös taulutelevisio -seinää koristamaan.
 |
| Valmista tuli. Klaffipöytä sai väistyä tämän penkin tieltä, sillä mielestäni penkki sopii pöytää paremmin tähän seinälle. |
Tämä syksyn pimeys tuo lähes ylitse pääsemättömiä ongelmia valokuvauksen kanssa. Käteni eivät ole riittävän vakaat hämärässä luonnonvalossa kuvaamiseen ja siksi olenkin osan kuvista ottanut karmean hehkulamppu -viidakon keskellä. Osa kuvista on myös hieman heilahtanut, mutta niitä katsellessa voi vain todeta valokuvaaja Linssin olevan kovassa kamerajalusta tarpeessa.
Toivottavasti näistä kuvista saa nyt edes jonkinlaista selkoa ainakin tästä lopullisesta väristä ja jos ei, niin tulkaa ihmeessä Lenas Shopiin katselemaan maalaamaani koepalaa. Koepalan väri pitäisi kyllä vastata tätä lopullista maalitulosta todella hyvin.
Huh, tulipa pitkä stoori. Olin kyllä ajatellut jakavani tämän kahteen eri postaukseen, mutta päätin sitten kuitenkin aikaa säästääkseni lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja tehdä ennätyksellisen kuvapläjäyksen. Toivottavasti saitte nyt edes jotain selkoa tästä poukkoilevasta tekstistäni ja hieman omalaatuisista kuvista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, se lämmittää mieltäni!
Tack för din kommentar, det värmer!