Yllättävä käänne

Kukapa olisi edellistä postausta lukiessa arvannut, että reilu vuorokausi siitä yksi rakkaista koululaisistani taistelee kovaa vatsakipua vastaan. Tuoreen ekaluokkalaisen koulunkäyntiin tuli yllättävä tauko, kun hän joutuikin koulunpenkin sijasta sairaalavuoteelle. Eilen aamulla häneltä nimittäin leikattiin tulehtunut umpisuoli, äidin rakkaalta pikku potilaalta ♥

Eilinen aamu ja aamupäivä meni itkua tuhertaen, tänään hymyillen kera onnen kyynelten. Aika, jolloin tiesin tyttöni olevan leikattavana, oli tuskaisa ja se tuntui matelevan ihan etanavauhtia. Ehdin reilun tunnin aikana pommittaa miestäni tuhansilla viesteillä ja linja kävi muutenkin kuumana. Kaikenlaista ehti mielessäni pyöriä odotellessa ilmoitusta siitä, että tyttöni on viety heräämöön ja kädet olivat kyynärpäitä myöten ristissä. Vihdoin helpottava ilmoitus tuli ja sain kuulla leikkauksen menneen hyvin. Vuorokausi onnistuneen leikkauksen jälkeen tyttöni pääsi jo kotia ja me saimme järjestää onnesta soikeina hänelle yllätysjuhlat. Isosisko halusi yllättää hänet jo eteisessä ripustamalla eteisen oveen tekemänsä tervetuloa-kyltin ja keittiössä pikkupotilastamme sitten odotti herkkupöytä yllätyspaketteineen. Niin onnellisia me olimme saadessamme olla jälleen kaikki yhdellä koolla. Tänään meillä oli todellakin aihetta juhlaan.

Ekaluokkalaisen ensimmäinen kouluviikko ei mennyt niin miten me oletimme sen menevän ja niinhän se on, että ihan kaikenlaista voi tapahtua koska vain. Saamme olla kiitollisia jokaisesta terveestä päivästä ja siitä, että saamme olla kaikki yhdellä koolla. Nyt minun ekaluokkalainen tuhisee taas omassa sängyssään onnellisena siitä, että saa kietoutua oman peittonsa suojaan. Itsekin saan kiitollisena ja levollisena laittaa nukkumaan kauniin täydenkuun loisteessa.

Pienet kädet yhteen liitän Taivaan Isää aina kiitän.