4kk ja risat

Viime tiistaina meidän murukki täytti hurjat neljä kuukautta. Nyt voitais jo aloitella perunalla sekä porkkanalla, mutta tämä neiti kasvaa vähintäänkin sen 1kg kuukaudessa ja ei ole sen vuoksi vielä ainakaan minkään sortin lisäruoan tarpeessa. Maitoa tuntuu olevan riittämiin ja hyvä niin, sillä imettäminen on mielestäni paljon vaivattomampaa kuin eri ruokapurkkien tai korvikkeiden mukana raahaaminen. Tavoitteenani on alusta asti ollut taas kerran saada täysimettää ensimmäiset puolivuotta ja enää ei olla kuin 7 viikkoa tavoitteesta. Toivottavasti nämä seuraavatkin viikot menevät vielä suunnitelmien mukaan, täysimettäen. Sitten marraskuun lopussa saataisiin antaa maltillisesti jo vähän kaikenlaista siis kasvis-, liha- ja viljatuotteita. Jostain luin joskus vuosia sitten, että vain 1% suomalaisäideistä täysimettää kuuden kuukauden ikään asti ja 30% nelikuiseksi. On kyllä hurja etuoikeus saada olla ja varsinkin itse haluta olla yksi nuista 1% kuuluvista. Rehellisesti sanottuna tuo prosenttimäärä on mielestäni ihan pöyristyttävän alhainen ja jopa surullisenkin alhainen, mutta mikäs minä olen kenenkään imetyksiin puuttumaan. Itse kuitenkin koen yhdeksi tärkeimmistä asioista pystyä täysimettämään nämä ensimmäiset kuusi kuukautta. Onhan se kyllä aika ajoin rankkaa ja vaatii sitkeyttä, myönnän. Imettämiseen hurahtaa päivästä todella paljon aikaa ja esimerkiksi vartiksi hammaslääkäriin pääseminenkin tuntuu aika mahdottomalta, mutta mielestäni puoli vuotta on  kuitenkin niin pieni aika ihmiselämässä ja pian sitä on taas mahdollisuus tehdä vapaammin yhtä sun toista.

Viime viikko meni meillä aika väsyneissä merkeissä, kun tälle neljäkuiselle silmäterälle iski ensimmäinen kuumeflunssa. Yöt meni mulla lähinnä imettäessä ja valvoessa toisten unta, mutta nyt on onneksi ainakin hetkellisesti palattu normaaliin päiväjärjestykseen tai siis yöjärjestykseen. Meillähän on aivan synnäriltä lähtien ollu ihan huiput yöt aina tähän viime viikkoiseen flunssaan asti ja siksi viime viikon valvominen tulikin vähän shokkina. Onneksi löytyi kaapista kahvia ja olohuoneesta pari silmäkarkkia sisustuksellisessa muodossa väsymystä lieventämään.

Pikku hiljaa pitäisi meidänkin alkaa miettimään oman sängyn siis pinnasängyn hankkimista pienokaiselle. Hän nukkuu edelleenkin sängyssämme jo hieman naftiksi menneessä babynestissään ja sen vuoksi pitäisi alkaa miettiin jo hieman toisenlaisia nukkumisjärjestelyitä. Luulen haluavani hänelle sellaisen pinnasängyn, missä on irroitettava toinen puoli siis sellaisen sivuvaunusängyn. Haluaisin nimittäin pitää hänet vielä yöaikaan mahdollisimman lähellä itseäni täysimetyksen onnistumiseksi ja juuri tällaisen pinnasängyn voisin kiilata ihan kiinni parisänkymme kylkeen. Jos jollakin on myynnissä tällaista sivuvaunuksi saatavaa pinnasänkyä, niin hihkaiskaa ihmeessä tänne päin :)

Blogin puolella on ollut hiljaista tästä kuumeflunssasta johtuen, mutta toivottavasti ehdin olla aktiivisempi taas täälläkin ja pian näyttää pienen pienen uudistuksen kokenutta olohuonettamme myös teille. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille, kuulemisiin ♥