keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Elämää saaressa


Keskellä viikkoa mennään ja tuleva viikonloppu tuntuu enemmän ajankohtaisemmalta kuin mennyt viikonloppu, silti palaan ajassa taaksepäin eli menneen viikonlopun tunnelmiin. Kuten jo perjantaisesta postauksesta kävi ilmi, vietimme jälleen kerran viikonlopun verran saaristolaiselämää. Tällä kertaa ainakin ilmojen puolesta onnistuneemmin kuin edellisellä eli meidän ensimmäisellä kerralla. Perjantaina saimme painua pehkuihin todistettuamme ensin kauniin auringon painumisen horisonttiin. Tämä olikin lasten ensimmäinen kerta, kun he saivat nähdä auringonlaskun ja luonnollisestikin juteltavaa tästä koetusta riitti pikkutunneille asti.





Sekä lauantaina, että sunnuntaina saatiin nauttia auringonnoususta auringonlaskuun saakka kunnon kesälämmöstä. Kyllä mökkeilyä voi selvästikin harrastaa vielä syyskuussakin ja tohtisin oikeastaan väittää syyskuun olevan jopa kesäkuuta lämpimämpi. Ainakin meidän mökinterassilla oli tukahduttavan kuuma auringon porottaessa lähes pilvettömältä taivaalta. Viikonlopun aikana tuli kyllä taas nollattua pääkoppa ihan täysin. On se vain ihmeellistä, miten arki voikin unohtua mökillä niin täysin. Perjantai-iltana on arki vielä mielessä, mutta lauantain välisenä yönä tapahtuu nollaus ja aamulla herätessä on jo täysi lomamoodi päällä. Kännykät sun muut ylellisyydet unohtuvat ja tilalle tulee nyrkkipyykki rantakivillä, tiskauksen sekä oven rapsutuksen lomassa. 

Niin itse tosiaan vietin viikonlopun oven restauroinnin parissa. Käsiteltävänä oli isoisäni isän nikkaroima, ainakin 100 vuotta vanha puuovi. Ovi oli työstämisen alussa paksussa, kiiltävän valkoisessa maalissa ja muutaman tunnin rapsuttamisen jälkeen vihertävän harmaalla kalkkipinnalla. Aloittaessani restauroinnin, en tiennyt mitä tuleman pitää. Tiesin vain, että pahasti lohkeileva valkoinen maali piti saada ainakin osittain pois hiomalla tai rapaamalla. Aikani rapsutettua, ihastuin alta paljastuvaan pintaan siinä määrin että päätin päästä eroon valkoisesta pintamaalista kokonaan. Tuloksena hyvinkin monisävyinen tapaus. Toisaalta tämä puuoven nykyinen ulkoasu miellyttää minua ja mietin oven vahaamista värittömällä vahalla, mutta toisaalta pelkään oven olevan liian maalaisromanttinen minun makuuni. Pelkään kyllästyväni oveen ennen kuin olen edes saanut sitä toimittamaan sen varsinaista tehtävää. Tämä ylhäällä olevissa kuvissa näkyvä ovi tulee siis olohuoneen ja tuulikaapin väliseen oviaukkoon. Jos päätän jostain syystä maalata tämän oven vahaamisen sijaan, niin maalaan sen siinä tapauksessa ihan vaalean harmaaksi ja uskon kyllä tämänkin näyn miellyttävän silmääni.

Lapset keksivät rakentaa itselleen majan kolmen puun keskelle ja siinä heillä riittikin puuhaa koko viikonlopuksi. Juuri ennen kotiin paluuta he keksivät perustaa puumajaansa kahvilan, joka sai nimekseen Café Yttre Bergskär. Minulla on kyllä vahva tunne siitä, että tytötkin tulevat viihtymään minun ja mieheni lailla mökillä. Siellä heillä on erilaista puuhaa aamusta iltaan ja unikin maittaa öisin ihan eri tavalla kuin täällä kotona. Niin terveellistä päästä välillä nauttimaan saaristolaiselämän yksinkertaisuudesta kaiken tämän elektroniikka paljouden keskellä.

Lauantaina korvattiin mönkään mennyt venetsialaisviikonoppu sytyttämällä nuotio ja ulkotulia illan hämärtyessä rannalle. Tällä kertaa sää oli tällaiseen tulisteluun mitä mainioin ja eipä me oltukkaan ainoita revanssin ottaneita mökkiläisiä. Ihan sanoin kuvaamattoman tunnellmallisesta maisemasta saimme nauttia nukkumaan menoon asti ja vielä sängystä käsinkin näin ihanan nuotion räiskeen isojen ikkunoiden kautta. Saamme olla niin kiitollisia koko viime viikonlopun annista.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää mieltäni!
Tack för din kommentar, det värmer!