torstai 13. lokakuuta 2016

Hetkessä eläen




Yritän muistuttaa itseäni muistamaan elää hetkessä ja nauttimaan erityisen paljon tästä pienokaisemme vauva-ajasta. Meidän arkemme on nyt jotenkin niin rauhallista, mutta kuitenkin samalla myös todella kiireistä. Rauhallisuuden tunne tulee kait siitä, että kaikki kiireet ovat meidän perheen sisäisiä vapaavalintaisia kiireitä, ei ulkopuolelta tulevia kiireitä tai stressitekijöitä. Perhe-elämä yhdistettynä ulkopuolelta tulevaan stressiin oli mielestäni aika ajoin aika uuvuttavaa. Nyt minun arjen pitää kiireisenä lähinnä vain lasteni erilaiset tarpeet eli koulu läksyineen, kokeineen ja kuljettamisineen sekä harrastuksiin kuljettaminen ja viimeisenä muttei vähäisimpänä, imetys :) Luonnollisesti myös kodin kaikki askareet sekä ruanlaitto ainakin aina arkipäivisin. Onneksi mieheni tykkää leipomisen lisäksi kokkailla, joten sillä saralla saan vähän helpotusta viikonloppuisin. Hektisestä arjesta huolimatta, nautin juuri tämanlaisesta "stressittömämmästä kiireestä" 



Olen ottanut tavaksi viedä tytöt aina vaunuillen kouluun ja koulusta kotia. Tytöt siis pyöräilevät ja minä kävelen. Koen tämän vaunulenkkeilyn jotenkin paljon vaivattomammaksi kuin autoistuimen raahaamisen edes takaisin, tuulilasin rapaamisesta puhumattakaan. Täydellisen kaunis syksy on kyllä ollut puolellamme ja näiden kauniiden aamujen/aamupäivien, kuten tämäkin päivä on ollut, vuoksi vaunutellen lasten kouluun saattelu on ollut extra antoisaa. Tänä aamuna jopa siinä määrin, että intouduin nappaamaan kauniista luonnosta muutaman kuvan. Ihanaa saada ikuistaa tätä kaunista syksyä kameralle ja muistella muutenkin myöhemmin näitä ihania arjen hetkiä.
Tänä aamuna bongailin myös koululta kotiin palatessani erilaisia luonnon sisustuselementtejä. Mukaan tänne kotiini taipui muutama valkoinen tupsu kasvi, Ei ole kyllä mitään etukäteis tietoa niiden säilyvyydestä kuivattuina, mutta yritän silti.

Nyt alkaa silmä luppaseen tässä koneenkin äärellä niin pahasti, että on parempi sanoa godnatt ja painua pehkuihin. Huomenna taas lenkkeillään ja huomisen koululle rundailun jälkeen vaunulenkkisaldoa onkin kertynyt yhteensä jo reilun 40 km. Sanoisinko, että ihan sopevasti ja siitä onkin sitten hyvä aloittaa viikonloppu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää mieltäni!
Tack för din kommentar, det värmer!