sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Hyviä huomenia





Eilen piti jo näiden eilisten kuvien lisäksi tänne jotain kirjoitella, mutta uni vei voiton jälleen kerran. Joka kerta lasten mentyä yöunille, olen itsekin ihan rättipoikkiväsynyt aktiivisen päivän jälkeen ja olisihan minun pitänyt tämä jo kokemuksen syvällä rintaäänellä tietää. Silmät luppaa väkisin kiinni ja kirjoittamisesta ei tule yhtikäs mitään. Nyt hyvien yöunien jälkeen uuteen päivään, uusin voimin jatkamaan siitä mihin eilen illalla tässä sohvalla jäin.

Kiitollinen olin eilen eilisestä päivästä ja olen sitä edelleenkin. Kiitollinen olen myös hyvin menneestä yöstä ja tästä ihanan rauhallisesta sunnuntai aamusta. Arkiaamut ovat kaikkea muuta kuin rauhallisia ja sen vuoksi näistä viikonlopun aamuista nauttii extra paljon. Nyt kuitenkin muutama sana aikomastani eilisestä päivästä. 

Lauantai päiväni starttasi muiden aamujen tavoin tietystikin kaurapuurolla, mutta ei kuitenkaan ihan millä tahansa puurolla. Viikonloppusin minulla on nimittäin tapana nauttia astetta juhlallisempi kaurapuuro koristelemalla se erilaisilla hedelmillä. Täytän yleensä jo aina perjantaisin hedelmävarastomme uutta viikkoa varten ja tavanomaisten hedelmien lisäksi nappasin tällä kertaa uuden tuttavuudenkin mukaan, kermaomenan eli annoonan. Pitkään olen viikonloppuisin nauttinut puuroni passionhedelmän kera, mutta nyt oli annoonan vuoro. Taidan kuitenkin jatkossakin pidättäytyä passionhedelmä linjalla. Uusi tuttavuus oli nimittäin minun makuuni liian makea, kuten kermaomena nimikin antaa sen ymmärtää. Kermaomenaa paljon herkullisempia ovat kyllä ihan tavalliset omenat, joita löytyy tähän vuodenaikaan vieläpä kotimaisena. Ostin jälleen kerran niitä ison pussillisen, sillä kotimaiset omenat ovat näillä leveysasteilla harvinaista herkkuja. Herkkua, joita saa nauttia vain näin syys- ja lokakuussa. Olen kuullut, että hedelmät tai ainakin tietyt hedelmät tulisi säilyttää erillään toisistaan ja siksi itselläni onkin ihan kaikille hedelmille oma korinsa tai jonkinlainen toinen astia. Juhlallisen aamupuuron lisäksi sain eilen nauttia mieheni leipomista tuoreista pullista. Itse leivon mielummin jotain muuta kuin pullaa, sillä pullan leipominen vie mielestäni ihan liikaa aikaa ja siksi olenkin kiitollinen mieheni eri mieltymyksestä. Hän leipoo aina kaikista mieluiten juurikin pullaa ja mikäs nyt onkaan sen nautinnollisempaa kuin toisen leipoma tuore pulla kera kylmän maidon. Onneksi siis toinen meistä jaksaa vaivautua sen vuoksi. Mieheni leipoessa lasten kanssa pullaa, keskityin itse keinutuolin maalaamiseen. Reilu vuosi sitten maalasin keinutuolin Annie Sloan Chalk Paint -maalilla English yellow sävyiseksi. Nyt syksyllä vihreän astuttua mukaan kuvioihin, alkoi keltainen sävy kuitenkin hyppiä jostain syystä silmille ja päätin kokeilla keinutuolia harmaan sävyisenä. Tällä kertaa valitsin sävyksi Paris Greyn ja olen niin tyytyväinen lopputulokseen. Keinutuoli on harmaana jotenkin harmoonisempi ja minun on helpompi hengittää katsellessa sitä nyt vaalean harmaana kuin keltaisena. Ei ole helppoa olla tällainen tuuliviiri, jonka mieltymykset muuttuu alituiseen. Maalaaminen uhkasi keskeytyä pahemman kerran maalin loppuessa kesken juuri pahimmoilleen, onneksi on kuitenkin pelastavia enkeleitä olemassa ja kiitollisin mielin sain suorittaa maalausprojektini loppuun kera uuden maalipurkin.

Eilinen päivä oli tuiki tavallinen lauantai päivä kotona, mutta tavallisessa päivässäkin voi olla monta aihetta kiitollisuuteen. Mielestäni juurikin näitä tavallisia, joskus jopa tylsältäkin vaikuttavia, kotipäiviä tulee muistaa arvostaa. Nyt on edessä sunnuntai ja tänään ajattelin valoisaan aikaan yrittää ehtiä kuvaamaan keinutuolin uutta ilmettä ja ehkä kirjoitan siitä lisää tänne sitten joku päivä ensi viikolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää mieltäni!
Tack för din kommentar, det värmer!