Pari tuntia enää jäljellä tätä marraskuuta ja sitten onkin edessä joulukuu. Joululapaset yllätyksineen on aseteltu jo valmiiksi aamua varten. Huomena onkin varmaan odotettavissa erittäin aikainen aamu, sillä sen verran jännityksissä pikkutontut laittoivat nukkumaan. Onhan se lapsista aina jotenkin erityistä herätä joulukuun ensimmäisenä päivänä ja hipsutella jännittyneenä joulukalentereiden luokse, meillä nämä villalapaset toimittavat siis tätä kalenterin virkaa.
Viime viikonloppuna me vietimme pikkujoulua perinteiseen tapaan pipareita leipoen ja joulukoristeita esille laittaen. Tällä seudulla on siis tapana viettää pikkujoulua aina marraskuun viimeisenä lauantaina. Itse en ole tällaiseen lapsuudessani tottunut, sillä synnyinseudullani pikkujouluksi kutsuttiin esimerkiksi työporukan joulujuhlaa ja pikkojouluja voitiin juhlia suunnilleen aina marraskuusta siihen varsinaiseen jouluun asti eli aattoon. Tämän aikuisiällä opitun pikkujouluperinteen opin tietysti mieheltäni meidän alettua seurustella. Mielestäni tällainen perinne on kiva ja varsinkin lapset nauttivat siitä. Kiva joulun aloitus ensimmäisen adventtisunnuntain lisäksi.
Ensimmäiset piparkakut tosiaan leivottiin viime lauantaina ja nuorinkin porukasta heräsi päiväuniltaan juuri sopivasti leivonta puuhiin. Hän sai kyllä piparkakkujen leipomisen sijasta tyytyä tonttulakin kanssa leikkimiseen sekä piparkakkumuottien pureskeluun. Ensi jouluna ei taida neiti tyytyä muotteja pureskeleen vaan silloin on kyllä taikina vaarassa joutua parempiin suihin.
Ihanaa, kun saadaan viettää joulua tällaisen ylisöpön pikkutontun kanssa ♥
Nyt on aika minunkin painua pehkuihin, että jaksan tosiaan itsekin nousta huomenna anivarhain, jännittyneiden pikkutonttujen kanssa joululapasten äärelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, se lämmittää mieltäni!
Tack för din kommentar, det värmer!