Tutittomalle tutti

VAROITUS: Tämä postaus sisältää ison annoksen syötävän ihanaa pikku napostelijaa.

EDIT: Kuvat ja ensimmäisen kuvan alla olevan tekstin olen työstänyt jo lähes 2 (!!) kk sitten. Tämä(kin) postausaihe jäi kuitenkin, joulukuussa meistä yliotteen ottaneen, influenssan jalkoihin ja sitä myötä myös kokonaan unholaan. Kyllä on näiden 2kk aikana tapahtunut tämän neidin kehityksen kohdalla huima harppaus ja jopa kaiholla katselen nyt näitäkin kuvia. Ahdistusreaktion minussa herättää kyllä tuo kuvissa esiintyvä kynttelikkö ja taas kerran influenssan muisteleminen, mutta muuten kaiholla katselen kuvien päätähteä eli minun pientä napostelijaa ♥

Paljon on siis kehitystä tapahtunut kahden kuluneen kuukauden aikana ja pinsettiotteen kehittyminen niistä kait se huomattavin, mutta yksi asia on pysynyt kuitenkin muuttumattomana ja se on rakkaus tähän food feeder ´iin eli ruokatuttiin. Tämä meidän pikkunapostelijahan ei huoli missään tapauksessa oikeaa tuttia suuhunsa, mutta ruokatutti on asia erikseen. Varsin fiksu tapaus tämä meidän päättäväinen neitokainen. Mitä sitä nyt tyhjää tuttia imeskelemään, kun on äidin tissistä maitoa tarjolla ja ruokatutista muuta naposteltavaa siihen lisäksi 😀

Itse olen kyllä vähän eri linjoilla tämän tutti asian kanssa ja kaikkeni olen yrittänyt heti synnäriltä lähtien, että hän huolisi tutin. Yritykseksi on minun yrittämiset kuitenkin jääneet ja neiti vetänyt pidemmän korren. Nyt meneekin sitten ihan kaikki (!!) mahdollinen neidillä salamannopeasti suuhun, kun pinsettiote on mestarillinen ja tutti ei ole toimittamassa tulpan virkaa. Tarvitseeko meidän tutittomista öistä sitten edes mainita. Kaikki varmaan jo tässä vaiheessa tajuaa, kuka on öisin tutin korvike. No minä, super-imettäjähän, se tietysti olen. Rooliini olen kuitenkin täysin tyytyväinen ja hetkeäkään en vaihtaisi pois.

Food feeder ´istä minun alunperin piti kyllä tässä kirjoittaa, mutta juttu lähti tyypillisesti taas rönsyilemään. Tilasin netistä tämän ruokatutin ikään kuin pikkujoululahjaksi neidille, kun mitään turhaa en halunnut hänelle ostaa ja isosiskot olivat vakaasti sitä mieltä, että jotain on kuitenkin pienimmänkin siskon saatava. Nappi ostos on kyllä ollut ihan joka kantilta katsottuna. Ruokatutti ei pelkästään tyydytä tarvetta laittaa koko ajan jotain suuhun vaan helpottaa myös kutiavia ikeniä pienien reikä nystyröiden avulla ja varsin tehokkaasti silloin, kun se täytetään jollakin jääkaappiviileällä syötävällä. Korkillinen ruokatutti on kätevä sujauttaa hoitolaukkuunkin mukaan ja ottaa se esille sieltä tarpeen vaatiessa eli meidän tilanteessa todella usein. Tavallisen tutin sijasta tämä pelastaa meidät monenlaiselta pattitilanteelta.

Nyt muuten huomasin, että tänäänhän on tammikuun viimeinen päivä. Japadapaduu! Niin ihanaa, ettei sanotuksi saa 😍