Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku

Ihan ensimmäiseksi haluan toivottaa kaikille kauneinta sunnuntaita ja aurinkoista Runeberginpäivää!

 Nyt on helppo hymyillä, kun on koko perhe vapaalla ja ilmakin on vielä mitä parhain. Kevättä on siis rinnassa tällä äipällä ja hetken päästä vielä enemmän, kun suuntaamme auton nokan kohti mökkiä. Luvassa siis ratkiriemukas iltapäivä jälleennäkemisineen ♥

Toiseksi haluan jakaa teille, näin Runebergin päivän kunniaksi, muutaman kuvan meidän perjantain Runebergintorttu-sessiostamme.

Tunnelma meillä oli siis katossa jo viikonlopun alussa eli perjantaina tyttöjen päästyä koulusta. Olin luvannut jo alkuviikosta leipoa heidän kanssaan Runebergintorttuja ja lupaus on lupaus. En kyllä yhtään tiedä, mikä ihmeen jauhosormikärpänen minua on nyt puraissut. Ensin leivoin ilman apujoukkoja elämäni ensimmäisen täytekakun ja sitten nyt vielä Runebergintortut. Joka vuosi ollaan yhdet leivokset syöty, mutta kaupasta tai kahvilasta ostettuina. Tytöt eivät ole mitenkään erityisesti niistä välittäneet, mutta ihan yleissivistyksen vuoksi ollaan niitä kuitenkin maisteltu. Nyt päätin nostaa tyttöjen yleissivistyksen ihan uudelle tasolle leipomalla heidän kanssaan kyseiset leivokset itse ja täytyy taas kerran todeta, että itse leivotut Runebergintortut löivät kaupasta ostetut ihan sata-nolla. Ennen, ei niin hyvistä Runebergintortuista, tuli nyt ihan ykskaks yksi koko perheen suosikki leivoksista. Tulin siihen tulokseen, että Kinuskikissan resepteillä ei voi näköjään muuta kuin onnistua. Tämäkin resepti on nimittäin osittain Kinuskikissan sivuilta haalittu. Pienen oman mausteen leivonnaisiin toki toin sekoittamalla mm. oman jauhosekoituksen.

Oman pienen lisämausteen leivoksien leipomiseen toi myös nämä Runebergin vaimon Fredrikan vanhat alumiinivuoat tai siis näin lapset itse kehittelivät tarinan näiden vuokien ympärille kuullessaan niiden olevan vanhanajantorilta, toisen käden ostoksena, hankittu. Varsin vilkas mielikuvitus näillä minun pikkuleipureilla. Oli Fredrikan vanhoja vuokia tai ei, mutta paremmin ne olisi kuitenkin voitu voidella ja jauhottaa, sillä leivosten kumoamis -vaiheessa oltiin jännän äärellä hiekkalaatikkoleikkejä leikkien "älä tule paha kakku, tule hyvä kakku." Molempia saatiin aikaseksi eli niitä hienoja valokuvauksellisia kakkuja ja sitten niitä vähemmän silmiä hiveleviä kakkuja.

Yhden valokuvauksellisen leivoksen joukon pienin leipuri nappasi ja pisteli poskeensa. Ei nyt ihan kokonaan, mutta pienet maistiaiset hän pääsi siitä kuitenkin nappaamaan äidin keskittyessä valokuvauksellisten leivosten ikuistamiseen. Hyvän päälle ymmärtää jo tämä meidän pikkutuholainen. Isosiskoista tämäkin oli varsin kiva momentti tässä ensimmäisessä Runebergintorttu operaatiossamme, näiden Fredrikan vanhojen vuokien lisäksi 😉

Nyt ei kuitenkaan leivota Runebergintorttuja eikä mitään muutakaan vaan lähdetään katsastamaan mökkiä vatsat täynnä lasagnea. Heippa hei ♥