maanantai 17. huhtikuuta 2017

Kakkukahvit pitkäperjantain tytölle





Hiljaiseloa viettelee blogini nykyisin vähän turhankin usein. Aika on vain ollut varsinkin juniorini syntymän jälkeen niin kortilla, että monen monet muut asiat kiilaa blogin päivittämisen edelle. Päivittäin on mielessä, että olisipa kiva välillä jättää jälki tänne blogiin ja ehkäpä illalla jotain pientä kuvien kera kirjoittelen. Harvoin tämä kuitenkaan toteutuu, sillä uni vie voiton ja lähes aina valitsen katsomon tai ruudun tämän blogin sijasta. Joku ihan perus simppelin hömppä sarjan seuraaminen on juuri sitä, mitä väsyneenä hetkeksi iltaisin kaipaan, ei tällainen enemmän aivotyöskentelyä vaativa blogiin kirjoittaminen.

Tarkoituksena oli jonkinlainen pääsiäistervehdyskin tänne kiirastorstaina laittaa ja muutama kuva meidän pääsiäis koristeluista eli toisin sanoen lasten ihanista askarteluista, mutta se jäi vain aikomukseksi. Toivottavasti teillä kaikilla on ollut kuitenkin mitä parhain ja rentouttavin pääsiäisloma. Meillä se on ollut juurikin sitä, rentouttavin ja tähän hetkeen myös se parhain. Haaveissa oli kyllä se mökille pääsy, mutta jäätilanne ei sitä valitettavastu sallinut. Kotinurkissa hissuttelu on kuitenkin ollut myös voimaannuttava rauhallisine aamulenkkeineen ihan koko perheen voimin. Huomenna nämä rauhalliset aamut pitkine aamupaloineen sekä lenkkeineen on ohi. Mahtaa se tuntua minusta ja pienimmäisestä ystävästäni hassulta. Ikävä tulee koulussa ja työssä ahertavia, mutta onneksi tämä viikko on jo huomenna tiistaissa 😎

Paljon olen tässä ehtinyt jaaritella, pääsemättä siihen varsinaiseen asiaan. Asiaan, jonka otsikkokin antaa ymmärtää. Pitkäperjantaina rakas esikoisemme täytti nimittäin vuosia ja hurjat 11v tuli hänellä mittariin. Tämän kertainen syntymäpäivä ei ollutkaan mitään ihan perussettiä, sillä tätä hetkeä ollaan odotettu hartaasti jo vuosia. Sillä päivä, jona rakas esikoisemme syntyi ja minusta tuli äiti oli juurikin pitkäperjantai. Tämä oli siis ensimmäinen kerta sitten syntymän, kun maaginen 14.4 osui pitkäperjantaille. Neitokainen syntyi kuukauden etuajassa hyvin dramaattisissa olosuhteissa ja eipä pitkäperjantai olisi enää mieleenpainuvaisempi olla silloin 11 vuotta sitten. Kaiken muistan luonnollisestikin kuin eilisen ja näin jälkeen päin kiitollisuus siitä, että kaikki meni ihan uskomattoman hyvin, kasvaa edelleenkin vain päivä päivältä. Vasta nyt sitä oikein tajuaakin, kuinka asiat olisi voinut koitua meidän molempien kohtaloksi. Silloin sitä oli vain sinisilmäinen ensisynnyttäjä ja hyvä tietysti niin. Jokin tarkoitushan tälläkin kaikella silloin oli.

Synttärisankarilla oli toivomuksena saada juhla-aamuna "kakkukahvit" sänkyyn ja sen hän myös sai siis kahvittoman sellaisen. Lemppari aamupalaleivät ja tuoremehua sekä toivottu suklainen nakukakku saapui pitkäperjantain aamuna hänen sänkynsä viereen kera lahjojen. Sängyssä riittikin sitten hänellä näitä pikku hännystelijöitä enemmänkin kuin yksi. Agressiivisin näistä kaikista oli porukan pienin ja hänelle juhlakalulta heltisinkin namupaloja kokonaisen aamupalan verran, onhan hän meidän kaikkien lellivauva 😁

Tarpeeseen tuli meille kaikille jälleen kerran nämä muutamatkin lomapäivät ja seuraavan kerran, vapunpäivän yhden extra vapaan lisäksi, on lomailua tiedossa kesälaitumille kirmailun merkeissä. Jaksaa, jaksaa vielä sellaiset kuusi viikkoa 👏

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää mieltäni!
Tack för din kommentar, det värmer!