Maailman paras yksivuotias

Meidän rakas touhutäti, joka omistaa maailman suloisimman yhden yläetuhampaan, täytti lauantaina tasan 1 vuotta. Tämä ajanjuoksu jaksaa hämmästyttää aina vaan. Mihin näillä meidän kaikilla pienillä rakkailla on oikein kiire, varsinkin tällä nuorimmaisella ihmeellä. Hän kehittyy ja kasvaa ihan silmissä ja tietysti ihana niin, mutta tämä äippä vain haluaisi painaa vaikka vain ihan pienen pieneksi hetkeksi sitä kuuluisaa stop-nappulaa. Nyt jos koskaan, pitää elää hetkessä 😍

Lauantai eli juurikin tämä pikkuneidin varsinainen syntymäpäivä vietettiin PowerParkissa hurjastellen ja sunnuntaina meno jatkui aavistuksen rauhallisemmin mökillä, lahjaksi saadussa keinussa keinuen. Tämä jälkimmäinen päivä taisi olla kuitenkin enemmän juhlakalun mieleen, vaikka hän käyttäytyi huvipuistossakin täysin moitteettomasti. Meille on kyllä siunaantunut varsin kiltti ja helppo 1-vuotias. Hän tyytyy niin vähään ja on onnellinen, kun saa vain istua vaunuissa ympärillä olevaa hälinää ihmetellen. Jotenkin tämä on minusta todella suurta ja ihmeellistä, että juurikin tutiton pikkutaapero jaksaa istua paikallaan niin rauhallisena. Ehkä rauhallisuus johtuu osittain siitä, että hän ei ole vielä lähtenyt kävelemään muuta kuin tukea vasten ja on siis jo tässä suhteessa perusluonteeltaan rauhallinen. Ihan varmasti tämä vaunuissa viihtyminen tulee muuttumaan kertaheitolla, kun neiti kävelemisen taidon hiffaa. Täytyy siis nauttia tästäkin asiasta täysillä ja elää tosiaankin siinä hetkessä. Tietysti hän täällä kotona ja mökillä tekee tauotta kaikenlaista pientä keppostelua, mutta ne lähinnä jaksaa ainakin vielä vain naurattaa meitä. Milloin on kynän jälkiä vähän missäkin ja äidin rasvapurkki levitettynä pitkin vessan lattiaa. Väärinhän me tehdään, kun näille tilanteille lähes aina vain nauretaan ja taltioidaan kameralle. Minkäs teet, kun näky on vain yksinkertaisesti niin hellyyttävä ja saa torumisen unohtumaan. No kyllä me varmaan ehditään sitä torumistakin harrastaa myös tämän neidin kohdalla ihan kyllästymiseenkin asti, joten vielä kolmannenkin kerran nyt totean, nautin hetkestä 😀       

Neiti tosiaan sai tämän kuvissa näkyvän puukeinun 1-vuotis lahjaksi ja keinu me otettiin käyttöön jo viikko etuajassa. Kuten jo aikaisemmin sanoin, hän nauttii tästä mökin ympäristöstä ja omasta keinustaan varmasti paljon enemmän kuin huvipuiston hälinästä. Niin nautinnollisesti hän keinussa keinuu Bum Kah ia lauleskellen. Musiikki on kyllä yksi asia, mikä on ollut syntymästä lähtien, ihan läpi koko vuoden, se juttu. Vastasyntyneenä hän rauhoittui meidän laualmiseen ja nyt osaa jo itsekin laulaa ihan tunnistettavasti. Meidän koko perheen pieni, suuri ihme 😍

Parin viikon päästä mennään neuvolaan 1-vuotis kontrolliin ja saadaan nähdä onko painoa sekä pituutta tullut niin paljon lisää kuin me uskotaan. Ainakin rinnalla hän viihtyy edelleenkin yötäpäivää todella ahkerasti, joten eiköhän se puntarikin sitä osoita. Nyt kuitenkin kiiruusti ulos jatkamaan auringosta nauttimista ja pian haetaankin jo isosiskot takaisin koulusta kotiin pyöräillen. Pyöräily on myöskin se meidän uusi juttu, kuten jo instagram antoi eilen ymmärtää 😉