torstai 18. toukokuuta 2017

Täydellinen nollaus saaristossa


Pikainen katsaus viikon takaisiin tunnelmiin eli viime viikonloppuun, ennen kuin huominen ja sen myötä jo uusi viikonloppu koittaa. Tämä tuleva viikonloppu on buukattu täyteen kaikenlaista ohjelmaa, eikä mökeilylle jää suureksi harmiksi sijaa. Näiden viikon takaisten kuvien katselu toimiikin mulla nyt eräänlaisena laastarina, lohdukkeena.

Näissä ihanissa saaristolaismaisemissa saimme siis viettää koko viime viikonlopun ja olihan se kyllä niin nollauttava kokemus meille kaikille. Pari yötä mökillä meni yhdessä hujauksessa, silti sunnuntaina oli ihan sellainen fiilis kuin oltais oltu pidempäänkin jossain reissun päällä. Tuntui omituiselta ajella takaisin tänne pikkukaupungin sykkeeseen. Aivan kuin oltais parin yön aikana muka unohdettu totaalisesti, että miten täällä asutaan ja eletään, sen verran kummalliselta kaikki vaikutti 😂 Minkähänlaisia mettäläisiä meistä kesän mittaan vielä kehkeytyy, kun pelkkä viikonloppukin herättää meissä tällaisia viboja, heh.

Kannatti muuten viikko sitten laittaa ostoilmoitus tänne blogiin. Se nimittäin poiki nämä kuvissa näkyvät ysäri-ihanuudet eli -97vm. Emmaljungat ja loppujen lopuksi myös juuri soppelin syöttötuolinkin. Olen todella kiitollinen näistä löydöistäni ja niin vaikutti juniorikin olevan, ainakin tästä vihreästä menopelistä. Hän nimittäin posotti lauantaina ysäri vaunuissaan omat päiväuniennätyksensä, 4h putkeen. Siinä ajassa ehti tämäkin äippä touhuta mökillä yhtä sun toista. Pitihän sitä tietysti useamminkin kuin kerran käydä vaunujen vierellä kurkkaamassa, että onhan pikku posottajalla vain kaikki kunnossa ja olihan sillä 💚



Mökillä riitti ihmeteltävää aamusta iltaan. Ihan kuin oltais koko viikonloppu seurattu ikkunan lävitse tai terassilta luontofilmiä nonstoppina. Yllä olevassa kuvassa komeileva rusakko, kai onnistutte bongaamaan sen kuvasta, herätti meissä ihastusta ensimmäisenä aamuna. Keittiönpöydän äärellä aamupalaa syödessä saimme seurata niin ikään hänen aamiaishetkeään mökkimme pihamaalla. Ikkunan lävitse tämänkin kuvan nappasin, ettei ei vain millään tavoin häirittäisi herra tai rouva rusakon aamurutiineja. Rusakon lisäksi seurasimme tietysti lukuisten lokkien ja sorsien kiihdytysajoja ja aika hyvin päästiin kärryille myös heidän rutiineistaan. Ajatella, että mökillä on aikaa mullakin kaikkeen tällaiseen terapeuttiseen katseluun.





Sain siis sunnuntaina viettää ensimmäisen mökkiäitienpäivän ja toivon todellakin tämän muotoutuvan meille jokavuotiseksi tavaksi. Esikoiseni onnistui taikomaan mökkiolosuhteissa mulle varsin suloisen täytekakunkin, joten kaikki oli todellakin enemmän kuin kohdillaan. Mitkään sanat eivät riitä edes kuvailemaan kiitollisuuttani, jota tunnen tästä kaikesta.

Näissä tunnelmissa onkin nyt erityisen ihanaa laittaa nukkumaan ja ottaa vastaan tämä uusi, entistä viikonloppua kiireisempi, viikonloppu. Sunnuntaina ehkä ehditään taas pyörähtään näissä mökkimaisemissakin, siinä toivossa laitan nyt pikkutuhisijoiden tavoin nukkumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää mieltäni!
Tack för din kommentar, det värmer!