perjantai 21. heinäkuuta 2017

Lokakuinen heinäkuu



Se että heinäkuussa on lokakuun tuntua, on harmittava tosiasia. Jos silmät kiinni olisin esimerkiksi eilen joutunut ulkona arvaileen vuodenaikaa, niin arvaukseni olisi mitä todennäköisemmin osunut lokakuulle. Mieltäisin varsinkin tämän alkuviikon säät hyvin syyslomamaisiksi mielummin kuin kesälomamaisiksi ja samaa syysloman tuntua saa kastellessa nuorimmaiseni vaatetusta vaunun sadesuojineen. Siis en varmaan milloinkaan aikaisemmin ole äitiyteni uralla joutunut pukemaan lapselleni heinäkuussa kuoritakkia, kunnon lakkia sekä hanskoja. Nyt olen sitäkin kokemusta rikkaampi 😅
Pienokaisemme veteli sikeitä tänään tai oikeastaan paremminkin sanottuna on koko tämän viikon ajan vedellyt sikeitä sadesuojalla vuoratussa vaunussa. Tänään pieni nukkumatti sai vaunuihin seurakseen lampaantaljankin sekä hanskat käsiin ja ei ollut yhtään hikinen herätessään kolmen tunnin unilta, päinvastoin. Sormet ja varpaat olivat jopa vähän vilpoiset. Mega vaunuvarustus heinäkuussa ja silti kädet vilpoisena 😳 Eihän tässä pian tiedä, että itkeä vai nauraako tälle Suomen kesälle pitäisi.



Mökin valmistuttua vihdoin nukuttavaan kuntoon viime vuoden alkusyksystä tai loppu kesästä, miten elokuun lopun nyt sitten kukainenkin haluaa nimetä, aloin jo haaveilla tulevasta kesästä siis juurikin tästä meneillään olevasta hetkestä. Tällaisesta lokakuisesta kesästä en kyllä silloin haaveillut ja en olisi ikinä uskonut, että tämäkin kesä menee enimmäkseen oman kodin nurkissa pyörimiseen ja pihan puunaamiseen. Mökillä ollaan vietetty ihan liian vähän aikaa, mutta ilman ollessa syksyisen viileä olen ollut lasteni kanssa mielummin täällä kotona. Täällä olen päässyt sekä vaunu, että pyörälenkkeileen ja muutenkin on minunlaista tekemistä esimerkiksi puutarhassa ollut enemmän. Mökillä kaikki pihatyöt saunanrakentamisineen on vielä sellaisessa vaiheessa, että niihin en voi nokkaani pistää ennen kuin mieheni on ensin tehnyt ne raskaimmat osuudet valmiiksi. Mökin saunan viimeistely vaiheessa hommat siirtyvät minulle ja sama koskee pihamaatakin. Sitten viihdyn siellä paremmin, vaikka sää ei helteinen olisikaan.

Mieheni tosiaan on nyt ollut tämän viikon lomalla ja mökillä ollaan käyty vain yhtenä päivänä touhuamassa, vaikka suunnitelmissa oli viihtyä siellä koko loman ajan eli kaksi viikkoa. Ollaan pidetty sadepäiviä mielummin täällä kotinurkissa kaupungilla lorvailun ja pihatöiden merkeissä. Syksylle suunnitellut pihatyöprojektit pistettiinkin alulle jo nyt. Mieheni on viettänyt lomaansa kaivinkoneen puikoissa ja kaivanut mulle niittykukkapellon pohjaa kallion kupeeseen. Olen jo pidemmän aikaa haaveillut kunnon niittykukkapellosta ja ajattelin sellaisen ainakin yrittää ensi kesäksi toteuttaa. Nyt alkaa olla paikka myllerrettynä valmiiksi ja loppusyksystä viljelen siihen ison läjän niittykukansiemeniä. Villivadelmapensaat yritin suojata innostuneen kaivurimieheni kynsistä, onnistuen siinä liian heikosti. Suurin osa vadelma pensaista marjanalkuineen kiskoutui kaivurin hampaisiin, mutta ehkä ne jäljelle jääneet raukat jaksavat levitä lisää ensi kesäksi ja saisin tämän kesän sijasta ensi kesänä paremman vadelmasadon. Runsaasti villivadelmia ja häikäisevän kaunis niittykukkapelto ensi kesäksi siis  tilaukseen 😁



Tämä meidän pikkutyönjohtaja on ollut koko viikon ihan ihmeissään, kun isosiskot ovat kadonneet jäljettömiin. Päivittäin hän on huhuillut heidän peräänsä tuloksetta ja sen seurauksena tietysti roikkunut minun tai mieheni lahkeissa kuin takiainen. Ilme on varmaan näkemisen arvoinen lauantaina hänen nähdessään Lapin reissaajat monen päivän tauon jälkeen. Näillä reissaajilla ei kylläkään tunnu olevan mitään hätää siellä mummon ja vaarin hellässä huomassa, mutta tämän pikkutyönjohtajan lisäksi myös minulla on ihan uskomattoman kova ikävä kolmea vanhinta prinsessaani. Varsinkin alkuviikosta tuntui, että sydän ihan halkeaa ikävästä. Olen kuitenkin yrittänyt lohduttaa itseäni ajattelemalla, että reissaajat nauttivat nyt täysin siemauksin ja sehän on se kaikkein tärkein. Olenhan itsekin tietysti päässyt tällä viikolla vähemmällä ruuanlaitolla ja pyykkäämisellä. Itseasiassa pyykkikori ei ole tämän viikon aikana täyttynyt juuri ollenkaan, eikä myöskään tiskikone eli parasta ajatella näitä positiivisia puolia ikävän yrittäessä ottaa yliotetta. Onhan se luonnollista, että tällaisella kanaemolla meinaa sydän pakahtua lasten ollessa ekaa kertaa viikon mittaisella lomalla. Koko äitiyteni aikana en ole ollut näin kauaa erossa vanhimmista tyttäristäni, joten ehkä nyt oli jo aikakin ja varsinkin esikoiselleni tämä on erityisen hyvää harjoittelua ennen syksyllä tulevaa viiden päivän leirikoulua.




Nyt on parempi minunkin lopettaa tämä runoilu ja käpertyä nuorimmaiseni viereen nukkumaan. Me ollaankin vietetty tämä ilta ihan kaksistaan, kun mieheni on ollut saunaillassa ja kotiutuu vasta joskus yömyöhään kotia. Ensin katosi isosisot ja sitten vielä pappakin, voi meidän pikkuista raukkaa 😉
Huomenna toivon mukaan sää on sellainen, että mökille meno nappaa ja päästäisiin siellä kunnon saunanrakennus vauhtiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää mieltäni!
Tack för din kommentar, det värmer!