maanantai 20. marraskuuta 2017

1,5 vuotias pähkinänkuoressa


Jaa-a! Mistäköhän tässä oikein alottaisi..
Kun edellisestä postauksesta on reilu kaksi kuukautta aikaa, niin nyt sellaisen väsääminen tuntuukin yhtäkkiä ihan ylitsepääsemättömän vaikealta. Lataan kuvia, poistan niitä, kirjoitan tekstiä, deletoin sitä ja sitä rataa. Kuitenkin tuntuu siltä, että haluan muutaman rivin tänne dokumentoida meidän rakkaasta 1,5-vuotiaasta taaperostamme kera hänestä otettujen kuvien. Juuri tänään tulee hänellä mittariin 1,5 vuotta ja sen kunniaksi on minunkin rikottava tämä ennätyspitkä blogitauko pinnistämällä edes muutama rivi muistoja meille myöhemmin luettavaksi.


Kuten arvata saattaa, nämä 1,5 vuotta ovat vierähtäneet ihan liian nopeaa ja tähän kun lisätään vielä toiset 1,5 vuotta lisää, niin neiti on jo 3-vuotias ja mulla kodinhoidontuki loppu. Joo, paras olla kyllä miettimättä tätä asiaa niin pitkälle ja keskittyä mielummin hetkessä elämiseen. "Päivä vain ja hetki kerrallaan", on ollut minun mottoni jo pitkän aikaa ❤

Koko syksyn olen tosiaan ollut kirjoittamatta ja edellisen kerran kun tänne jälkemme jätin, oltiin me Lapin maisemissa. Se oli tosiaan silloin syyskuun alussa ja nyt elellään jo marraskuun loppua. Mitään sen kummempaa syytä tälle blogipaussille en kyllä osaa keksiä. Ollaan saatu olla pieniä flunssia ja muutamaa minun rintatulehdusta lukuunottamatta terveinä koko syksyn ja arki muutenkin rullannut omalla painollaan kivasti eteenpäin. Tietysti pelkästään tämä tavallinen arkikin on lapsiperheessä kiirettä täynnä ja tietokoneen äärellä olemisen sijaan arjen täyttää meilläkin ne tutut jutut eli koulu läksyineen sekä kokeineen, kotityöt täällä kotona, miehen työ työreissuineen, harrastukset lukuisine konsertteineen ja muut pakolliset menot, kuten vaikkapa hammaslääkärit potenssin 6 😅 Ei siis mikään ihme, että tuntuu välillä viikossa olevan seitsemän päivän sijaan vain kaksi päivää, maanantai ja perjantai 😉





Kiireestä ei ollut kyllä aikomus täällä jaaritella, joten nyt siihen varsinaiseen asiaan eli rakkaaseen taaperoomme.
"Tasan puolitoista vuotta sitten olit vielä vatsassani ja synnytystä oltiin käynnistelty jo tovi. Toisaalta tuntuu, että ikuisuushan siitäkin hetkestä jo on, mutta toisaalta kaikki on kyllä vielä niin tuoreessa muistissa ja koko viime syksynkin muistan kuin eilisen. Puolentoista vuoden aikana olet oppinut läjäpäin uusia asioita ja tuntuu siltä, että ainakin nykyään opit uusia juttuja ihan päivittäin. 

Puhetta tulee täysin ymmärrettävässä ja vähemmän ymmärrettävässäkin muodossa eli siis kaikkea suomen, ruotsin ja siansaksan väliltä. Lempisanoja tai sanoja, joita kuulemme lukuisia kertoja päivittäin, ovat mm. pappa, äiti (välillä kyllä vielä äijä), Ava, R(N)iina, pallo, sii kato, täällä, siellä, kukka, kall, hei, moi, kalla kalla (=kengät), nanna, tissi (🙈), Amma (=naapurin tyttö), paa-pa-pa-paa (=muumi), älä, ei, kakka. 
Ja tästä viimeisestä sanasta tulikin mieleen, että olet jo heti kesästä lähtien halunnut tehdä lähes poikkeuksetta suuremmat tarpeesi vaipan sijasta pottaan. Tämä (aikainen) kehitys tuntuu meistä suurenmoiselta, sillä vanhempien neitien kohdalla emme ole näin varhaista, säännöllistä, potalla käyntiä kokeneet. Saamme siis kuljettaa pottaa mukana lähes kaikkialla minne kuljemmekin, jos sen tarve sattuu yhtäkkiä yllättään. 
Puhumisen ja pottailun lisäksi portaissa on opittu kulkemaan itsenäisesti ja se jos jokin, on myös arkea isosti helpottava asia. Portaissa edes takaisin kulkeminen onkin suuri intohimo ja ulkoilun voi myös lisätä tähän samaan listaan. 
Joka aamu viedään isosiskot kouluun pyöräillen säässä kuin säässä ja pyöräilyn lisäksi tutkitaan lähimetsän lukuisia polkuja ristiin rastiin, vesilätäköissä välillä hyppien. Luminen maakin on aina välillä meidät positiivisesti yllättänyt ja tämän valkoisen maan innoittamana olemme hakeneet rattikelkat sekä pulkat esille, voi sitä riemua! Toivottavasti saataisiin nyt pian edes pieni lumikerros tänne pysyvästi aina kevääseen asti, niin ulkoilukin olisi paljon miellyttävämpää ja varsinkin valoisampaa. 
Sisällä viihdyt parhaiten Riinoja (= kaikki pehmolelukoirat) hoitaen, ih-hah-haa ta laulaen sekä keinuhirvellä samalla keinuen, kynä kädessä tihutöitä tehden siis luovuuttasihan tässä vain tuot esille, vessan kaappeja tyhjennellen, ulkokengät jalassa tepastellen, erilaisten laulujen tahdissa tanssien ja laulaen. Tätäkin listaa voisi tietysti jatkaa vaikka koko illan, mutta tässä kai tuli ne tärkeimmät.



Luonteeltasi olet todella temperamenttinen ja hyvin aikaisessa vaiheessa on tullut meille kaikille selväksi, että tiedät tarkkaan, mitä haluat. Yksi niistä on yösyöminen! Äijä (minä siis) jään ihan kakkoseksi, kun yöllä maidonhimo tai sanotaan nyt ihan kiertelemättä, tissinhimo, sulla yllättää. Ei auta hellät silittelyt tai unilelun tarjoaminen vaan rinnallehan sinut on otettava. Yhdessä nukutaan saman peiton alla ❤ Hampaita ilmestyy suuhun kuin sieniä sateella ja tässä kait se syy tähän jatkuvaan imettämiseen. Täysimetystä kesti sen puoli vuotta ja on ollut myös nyt kuluneen vuoden aikana todella isossa roolissa sormiruokailun rinnalla. Pikku hiljaa siitä kait pitäisi meidän kokonaan luopua toistuvien rintatulehduksien sekä rikkonaisten öiden vuoksi, mutta siinä kyllä särkyy jopa äidin sydän 😳

Aikalailla tässä ne meidän tämän hetkiset kuulumiset taitaa olla ja takaisin sorvin ääreen palailen, kun aikaa siihen taas järjestän. Kiva kuitenkin saada taltioitua näitä taaperonkin kehitysvaiheita tänne, niin on jotain, mitä lukea aikojen päästä. Mukavaa marraskuun toiseksi viimeistä viikkoa kaikille ❤


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää mieltäni!
Tack för din kommentar, det värmer!