perjantai 19. tammikuuta 2018

Pikkutaiteilija 9v



Taiteilija omassa boxissaan

Jo muutaman vuoden ajan olen tyttöjen syntymäpäivänä tehnyt pienen postauksen aina sen kertaisesta päivänsankarista. Tämä perinne saa jatkumoa tänäkin vuonna, mutta tällä kertaa meidän tammikuun tyttö saa oman onnittelupostauksensa pari päivää myöhässä. Tästä muodostuneesta perinteestä haluan kuitenkin tiukasti pitää kiinni ja postaukset saa tarvittaessa tulla vaikka myöhässä, niin kuin tässäkin tapauksessa. Pääasia on, että postaus kuvineen kuitenkin jossakin vaiheessa tulee, sillä sen verran mukavaa on tytöillä näitä postauksia myöhemmin lukea. Tänäänkin he ovat kelanneet aikaa taaksepäin 2v 9kk, katsoen synttärisankarin isosiskon 9-vuotis postausta ❤
Aika vähäsanainen olin silloista postausta tehdessä, mutta välillä (Lue: lähes aina) tämä kirjoittaminen vain tuntuu turhan vaikealta ja aikaavievältä. Suurin kompastuskiveni on lauseiden pilkuttaminen ja yhdyssanat. Ehkä tytöt eivät kuitenkaan välitä näistä minun puutteellisista lauseiden muodostamisista, vaan keskittyvät mielummin tekstin sisältöön ja kuviin. Ajatushan on se tärkein ❤

Asiaan. Keskiviikkona tosiaan tämä meidän rakas, toiseksi vanhin, neitokaisemme täytti 9-vuotta. Ihan uskomattomaltahan se tuntuu ja varsinkin, kun näitä vanhoja postauksia lueskelee läpi yhdessä tyttöjen kanssa. On tämä vuosien juoksu ihan hurjaa, taas kerran voin vain niin todeta! Jo taaperoikäisestä lähtien oli havaittavissa tämän 9-vuotiaan neitokaisen taiteellisuus. Ihan näin ohimennen voin samalla todeta, että samaa taiteellisuutta on esiintynyt ja esiintyy tässä meidän tämän hetkisessä taaperossammekin. Hyvin paljon on meidän 9-vuotias ja pian 2-vuotias samankaltaisia rakkauspakkauksia ❤ Ihan pienestä lähtien on meidän synttärisankarimme intohimona ollut kaikenlaisen taiteen luominen. Piirtäminen sekä maalaaminen (ensin seiniin, lattioihin, kenkiin, huonekaluihin, mutta myöhemmin kuitenkin suureksi helpotukseksemme paperiin), askartelu, laulaminen ja soittaminen. Pienestä pitäen hän on osallistunut musiikin harrastamiseen musiikkitalolla ja parin vuoden ajan myös taidekoulu Balatakoon samaisessa paikassa eli voi sanoa, että hän on kuluttanut musiikkitalon lattioita aikamoisesti tässä vuosien aikana. Samoilla jalanjäljillä vaikuttaa hänen pienin siskonsakin olevan myös tässä asiassa.
Meidän 9-vuotias on temperamenttinen, mutta todella aito ja sydämellinen tapaus. Välillä hän osaa koetella meidän hermoja aikalailla ja varsinkin isosiskonsa kanssa hän ottaa ihan päivittäinkin matsia, mutta harvoin häntä pystyy kuitenkaan torumaan vakavalla ilmeellä nauruun purskahtamatta. Meidän tulisielun silmissä on vain jotain niin aitoa iloa, että ne saa vihastumisenkin muuttumaan naurunpyrskähdyksiin, halusimmepa me sitä tai emme 🙈 
Voi meidän oma rakas A

Paljon voisin vielä tähän kirjailla, mutta aika ei riitä myöten. Nyt kutsuu muut tehtävät, kuten vanhimman neitokaisen jumppaan kuskaaminen ja hiusten letittäminen, perinteisten perjantai-tacojen valmistaminen sekä tulevien lastenkutsujen suunnitteleminen. Niistä kutsuista lisää myöhemmin eli kuulemisiin ja ihanaa perjantaita kaikille niille, jotka jaksoivat lukea tämänkertaisen höpötykseni loppuun!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää mieltäni!
Tack för din kommentar, det värmer!