torstai 1. maaliskuuta 2018

Aurinkoa ja pakkasta


Nyt alkaa olla jo neljäs hiihtolomapäivä pulkassa ja ihan pian koko hiihtisloma tältä vuodelta lusittuna. Onneksi saadaan ensi viikollakin hieman jatkaa ainakin lomafiilistelyä, vaikka ei minun omat koululaiset enää lomalla olekkaan. Meille nimittäin saapuu hiihtolomalaisia hieman pohjoisemmasta Suomesta, kun tämä oma lomamme loppuu. Vuoroin vieraissa, ei kun siis lomilla. Niinhän se meillä täällä Suomessa menee, kun koululaiset hiihtolomiaan kolmessa osassa  maassamme viettää. 

Me ollaan saatu nauttia aurinkoisista pakkaskeleistä loman jokaisena päivänä. Alkuviikosta pakkanen ja pureva viima oli vain sitä luokkaa, että ulos ei pahemmin viitsitty mennä. Kelit ovat kuitenkin menneet keväisempään suuntaan ja toivottavasti suuntaus on sama nyt näinä tulevinakin päivinä. Eilisellä lenkillä otin kamerankin mukaan, jotta saataisiin muistojen kätköihin todisteita tästä huikeasta hiihtoloman säästä. Vaikka pakkanen purikin paikotellen kasvojamme, niin silti maaginen aurinko on tehnyt taikojaan taikoen jään alta jo asfalttiakin esille. Tämä asfaltin esille tulo sai meissä aikaan kunnon kevätvibat ja tuskin maltetaan enää odottaa varsinaisia kevätkelejä pääsiäislomineen.



Välillä kyllä ihan kateeksi käy tätä meidän pikkuvaunuilijaa. Kuinka ihanaa olisikaan, kun joku käärisi tällaisiin kääröihin ja saisin vetää pari tuntia sikeitä rapsakassa pakkassäässä arskat silmillä. Nautinto maksimus ❤



Käveltiin eilen meidän lempi lenkkeilymaisemissa ja näiden lemppari lenkkeilymaisemien varrelta löytyy yksi minun unelmien unelmataloista, talon rönsistyneestä kesäpuutarhasta puhumattakaan. Nyt talvella tämä ihanan rönsistynyt puutarha on tietysti lumen peitossa, mutta kesäisin pystyn tuskin katsettani irroittamaan tästä silmiä hivelevästä näystä. Ihan en jostain syystä kehdannut pelkästään vierasta taloa kuvata ja siksi toiseksi nuorimmainen tyttöni asettautuikin kiltisti poseraamaan unelmakohteeni eteen. Sieltä se helmi puiden välistä pilkottaa ja todellinen helmi on kyllä minun pikkuposeraajakin 😊



Niin nyt tosiaan on jo maaliskuu korkattu. En meinannut enää edes muistaa helmikuun vaihtuneen maaliskuuksi. Vasta tässä koneen kalenteria silmäillessä muistui tämä ihana asia mieleen. Valoisuus on lisääntynyt jo ihan silminnähden ja lisää tätä merkille pantavaa valoisuutta odottelen tuleviltakin päiviltä. Niin helpottavaa olla jo maaliskuussa ja ensi kuussa se huippua vasta onkin, kun saan alkaa etsiskeleen lumen alta paljastuvia tulppaaneita sekä krookuksia. Ihanaa maaliskuun ensimmäisen päivän iltaa vielä kaikille. Nyt vähän iltapalaa nassuun, ennen käpertymistä pienen tuhisijan kainaloon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää mieltäni!
Tack för din kommentar, det värmer!